Itellä koulu jo kaukana takana, mutta oli kyllä aina ihan vitun outo fiilis kun välillä pistettiin osallistumaan uskonnolliseen toimintaan.
Ei tuntunut ikinä reilulta, ja eihän se mitenkään opetukseen liittynyt.
Ja kyllä se syrjinnältä tuntu kun ope pisti virsin eteen ja käski laulamaan sanoja jotka pisti ajattelemaan jo ateistilapsena “mitä ihmettä”, eikä se mikään salaisuus ollut että minä ja pari muuta oli elämänkatsomusoppilaita.
Silti muistan vieläkin että kun elämänkatsomusopettaja oli poissa, pakotettiin osallistumaan muitten oppilaiten kanssa uskontotunteihin.
Kontrasti oli aika kova kun mentiin kaikkien maailmojen uskontojen tutkimisesta, siihen että yhtäkkiä ope puhuu raamatusta kuin olisi faktapohjainen oppikirja.
Itselläni oli hauskaa armeijassa, kun muu komppanja lähti aamulla kahdeksalta palvomaan jumalaansa ja minä sain chillata tuvassa. Kovin montaa semmoista rituaalia eivät kyllä suorittaneet, vaikka olisivat puolestani saaneet.
kuulostaa kyllä ihan paskalta. Itsellä oli silleen hyvä tuuri että ihan uskonnon tunnillakin käytiin muitakin uskontoja läpi ja kristinuskoakin silleen opetusnäkökulmasta, eli että ymmärtää mikä idea missäkin on. se opettajakin oli mukava, vaikka osa luokkaa käyttäytyi viheliäisesti.
