Kolumnisti puhuu siitä miten lomalla palataan juurille, on se sitten mökille tai historiallisiin kaupunkeihin. Ja miten monet tekijät nykyelämässä kannustavat merkityksettömään juurettomuuteen.
Paljolti tuttua ja itsestäänselvää, osin vetää vertauksissa mutkia suoriksi, mutta sanoittaa ajatuksensa kauniisti ja tavoittaa mielestäni hyvin tämän puolen ihmisten pahoinvoinnista.
Omalla kohdallani oon huomannu et lomalla, oli se sitten mökillä tai reppureissaamassa, pystyn rentoutumaan ja elämään hetkessä juuri sen takia että siellä kaikki “normaalielämä” on tavoittamattomissa.
Reissatessa eri maissa ja kaupungeissa et ole osa paikan yhteisöä, eli ei tarvitse katsoa niin tarkasti mitä teet kunhan seuraat maan tapoja. Jos nukkumapaikka ja ruoka on olemassa niin kaikki on hyvin.
Mökillä olet luonnon keskellä, mukana vain toivottavasti ihmiset joiden kanssa haluat viettää aikaa. Taaskaan ei tarvitse välittää kotikaupungin verkostojen välisistä asioista, ja tärkeintä on että nukkumapaikka on kunnossa ja ruokaa löytyy ja sen pystyy lämmittämään.
Se että omat huolet liittyvät lähinnä vaan nukkumapaikkaan ja ruokaan vapauttaa niin paljon aikaa tehdä tai olla tekemättä mitä muuta haluaakaan. Ei tartte stressata ihmissuhteiden päivittämisestä tai xyz koska et yksinkertaisesti voi.
Ihan kiva kirjoitus, ja pystynkin samaistumaan tähän jollain fundamentaalisella, ehkä nostalgisella tai historiaa rakastavalla tasolla, en kuitenkaan ole samaa mieltä. Aletaanpas purkamaan tätä kolumnia pikkuisen ja katsotaan:
No niin, ensinnä ihminen lähtee lomailemaan johonkin ja palaa sitten kotiin sillei kivasti ja rempseästi, se virkistää ja auttaa jaksamaan juu. Valtava heureka-hetki siitä, että ihmiskunta ei elä päivä kerrallaan tosin pääsee yllättämään, mikäs se tämä oivallus nyt on? Joo, ihmiskunta ei elä päivää kerrallaan, ollaan vielä samaa mieltä asiasta. Sitten tuleekin jotain outoa, nimittäin minusta tuntuu, ettei Joonas oikein tiedä Mindfulnesista mitään, tai on jotenkin käsittänyt tämän ydinsanoman väärin. Joonas ei halua elää nykyhetkessä, koska se on hänen mukaansa kultakalan, heinäsirkan tai kivenmurikan elämää. Noh, tämä on mielipide, vähän outo sellainen. Tähän hän kiteyttää tekstin jälkeen sen, että “lastenkasvattajien mukaan tarvitaan juuret ja siivet”, jonka jälkeen myös parahdetaan, että ihminen voi elää hyvän elämän vanhempiensa talossa, mutta juureton ihminen on onneton, tarkemmin; *“mitä on ihminen joka luulee pärjäävänsä pelkillä siivillä ilman juuria?” * Noh, ensinnäkin, jo Lao Tzu osasi sanoa, että masentunut ihminen elää menneessä, ahdistunut tulevassa ja rauhansa löytänyt hetkessä. Tässä ei mikään kuitenkaan meinaa juurettomuutta, minkä takia Joonas haluaa elää niin tiukasti juurissa? No katsotaanpas lähempää. “(typistetysti) Juurettomalle ihmiselle on helppo myydä asioita ja häntä voi koijata.” Noh, jos olette koskaan nähneet Tokmannin vit- siis neton neton nettopäivillä kuinka keski-ikäiset ryntäilevät ostosten perässä, niin osaa jo varmasti sanoa, että Joonaksella lentää nyt mielikuvitus oikein urakalla. Eihän rankempaa kuluttajaa ole kuin keski-ikäinen Mauno, joka pistää lomarahat haisemaan. Lisäksi nämä ihmiset ovat niitä, jotka luulisi olevan eniten kiinni näissä juurissa, mistä lähes elämänlähteen arvolla kirjoitetaan.
Tämä teksti esittää tilanteen siten, että johonkin “vapaaseen” liittyy ehdottomasti juurettomuus, ja juurettomuus taas esitetään tällaisena hirveän ankeana asiana, ja vapauteen taas liitetään asioita kuten naiivius, hyväksikäytettävyys, tyhjyys yms. Mukaan on totta kai saatu myös ripaus tätä “vallanpitäjät tekee sitä ja tätä!”, koska jos Joonas olisi suoraan kirjoittanut että “eliitti tekee sitä ja tätä!”, niin teksti olisi ollut liian läpinäkyvää.
“Vallanpitäjät” haluaa hajottaa myös kaikki rakennukset ja tehdä Suomesta yhden ison Kouvolan. Ikävä kyllä todeta herra Konstigille, että kyllä, vanhojen luhistuneiden rakennusten tilalle pitää rakentaa uusia. Ja jos jostain puretaan jotain hienoa, niin ei siellä mikään “vallanpitäjä” ole ollut purkamassa seiniä, kyllä siinä on ihan kapitalistinen ahneus kiinni. Jos haluaa vaikuttaa asiaan, niin ei muuta kuin rajua tekstiä alueesi päättäjille ja kavereille, että paikka x pitää olla historiallinen suojelukohde.
“Jotkut haluavat muuttaa kielemme” Ai että näin vai? Kuka on Joonas paralta vienyt sanat suusta, kuten hän väittää? Eikö kielen uudistuminen ole suhteellisen luonnollinen asia, joka tapahtuu maailman kansainvälistyessä ja kulttuurien törmätessä? Ei tosin mikään estä ketään käyttämästä tasan sitä kieltä, mistä tykkääkään, mutta ei sitä kukaan ole muuttamassa. Varsinkaan nämä “vallanpitäjiäkin” mystisemmät “jotkut”. Me puhuimme slangia ja englantia vääntäen 90-luvulla, koska se oli siistiä, koska leffoissa puhuttiin englantia, ei voinut huutaa “Jippi kai jee, äidinrakastelija!”, se olisi kuulostanut tyhmältä.
“Ja he inhoavat, vastustavat, repivät juurineen sellaisia pysyviä periaatteita, perinteitä, rituaaleja ja uskoja, jotka koettavat pitää ihmisen kiinni jossakin itseään painavammassa.”
Kuka repii? Ketkä repii ja miten niin? Ei jumalauta, mitä on Joonakselle käynyt elämässä, että hän tämmöisiä väitteitä heittelee näin ylimalkaisesti, kuin jossain asuisi joku mahdollisimman ilkeä kaveri, joka on ainoastaan ja vain hänen verenperintöään vastaan? Viimeksi kun katsoin, niin maailma näytti suhteellisen samalta kuin eilen. Mutta ai niin joo, uskonnollisia tapoja katoaa kyllä, itse en näe tätä huonona, jos Joonas on uskonnollinen, niin ehkä häntä kauhistuttaa, ettei peruskoulussa uskontoa opeta enää papin virassa oleva. En oikeastaan näe muita tapoja katoavan tällä hetkellä, eikä Joonas sano tästä sen tarkemmin, joten joudun tekemään nyt vain olettamuksia. Lisäksi, ymmärrän kyllä että juuret ovat tärkeitä, mutta tällä painolla, mistä kolumnisti tässä nyt kirjoittaa saa henkeni vain salpautumaan, koska jostain mukavan lämpimästä asiasta saatiin yhtäkkiä aika hemmetin ahdistavan oloinen taakka aikaiseksi.
Loppusanoinaan Joonas Konstig esittää “vapaan” eli “juurettoman” ihmisen tuulessa leijailevana paperipussina, jonka voi täyttää millä tahansa roskalla.
Minun loppusanoinani voisin todeta, että nyt on kyllä Joonaksella tullut otettua vähän liikaa aurinkoa, kun samassa ollaan tehty niin paljon olettamuksia toisista ihmisistä, ja onnistuttu jopa ahdistumaan vähän asioista, jotka eivät todennäköisesti pidä ollenkaan paikkaansa. Kyllä ne juuret ovat olemassa isoissakin kaupungeissa, ei kaikkien tarvitse elää maalla kehittääkseen itsellensä jotain pysyvää. Aina on ollut ihmisiä, jotka liikkuvat paljon paikasta toiseen, aina on ollut niitä jotka eivät suurin surminkaan liiku ojan toiselle puolelle. Nykyajan nuorista ihmisistä kasvaa väistämättä kansainvälisempiä, tasa-arvoa kannatavampia sekä mieleltään avoimempia. En pidä täysin huonoa asian sitä, että ihminen pääsisikin joskus henkisesti pois sieltä mummonmökistään. Ja mikä siinä vuokralla asumisessa nyt niin sitten kismittää? Sopii olla omat juuret kunnossa, kun on varaa tuuleen huudella “niistä”. Penään tosin vieläkin, että Joonas osoittaisi edes vähän sinnepäin, etkä ketkä ovat hänen vanhat rakennuksensa purkamassa ja kielensä viemässä. Toisaalta en haluaisi tietää, koska pelkään että mitä sieltä nyt seuraavaksi tulee.
Toivottavasti hänellä on hyvä loppukesä, juurineen päivineen.
