Prosessorivalmistajat on jo siirtämässä tuotantoaan Taiwanin ulkopuolelle, ilmeisesti riski siitä että Kiina hyökkää sinne on liian suuri. Jos Taiwanin tuotanto pysähtyy ennen kuin tuotanto toimii muuallakin, alkaa maailmanlaajuinen romahdus, kun 90% nopeimmista prosessoreista katoaa markkinoilta. Tuotannon siirron mukana länsimaiden tarve olla Kiinan ja Taiwanin välissä pienenee, voi olla että Kiinan hyökkäys on tulkittu vääjäämättömäksi, joten enää sen vaikutusta yritetään pienentää.
Vaikka prossujen valmistus saadaan Kiinalta aloittamalta sodalta turvaan, Kiinalle jää joidenkin raaka-aineiden tuotanto, joiden osuus maailman tuotannosta on niin suuri että sillä on merkitystä. Sähköistyvä yhteiskunta tarvitsee niitä, joten Kiina voi raaka-aineiden vientiä rajoittamalla vaikuttaa muihin maihin. Raaka-aineiden etsiminen muualta pitäisi olla jokaisen länsimaan listan kärjessä, mut kuitenkin Eurooppa on yhä yhtä riippuvainen Kiinan harvinaisista maametalleista kuin se oli Venäjän energiasta aiemmin.
Jos/kun Kiina onnistuu saamaan länsimaat kiinni nopeimpien prosessorien valmistuksessa, voidaan pitää tätä sotaa hävittynä. Siinä missä nyt tietokoneiden, puhelimien, tietoliikennelaitteiden ja muiden valmistus on jossain määrin vielä länsimaisten demokratioiden käsissä, Kiinan harppauksen jälkeen kaikki se liiketoiminta muissa maissa loppuu. Sen jälkeen Kiina pystyy sanelemaan ehtonsa vapaasti. Ainoa mitä voidaan tehdä on sulkea Kiinan markkinat länsimaiden markkinoilta, mut vähemmän demokraattiset maat tuskin siihen lähtee, niin meille jää kaksi joukkuetta, länsimaiset demokratiat, joissa asuu pieni osa pallon asukkaista ja Kiinan johtamat muut maat, joissa on suurin osa ihmisistä. Se voi olla ohjelmassa jo seuraavan vuosikymmen aikana. On aika vaikeaa ymmärtää miten joku voi vastata artikkelissa kerrotussa kyselyssä et Kiinan nousu vahvistaa toimialaa tai et Kiina on yritykselle mahdollisuus, kun todellisuudessa Kiinan nousu tuhoaa tai eristää demokratiat.
Jos/kun Kiina onnistuu saamaan länsimaat kiinni nopeimpien prosessorien valmistuksessa, voidaan pitää tätä sotaa hävittynä. Siinä missä nyt tietokoneiden, puhelimien, tietoliikennelaitteiden ja muiden valmistus on jossain määrin vielä länsimaisten demokratioiden käsissä, Kiinan harppauksen jälkeen kaikki se liiketoiminta muissa maissa loppuu.
Tätä ei kannata liikaa pelätä, sillä länsimaissa on jo herätty siihen, että Kiinaa ei saa päästää edelle prosessorien valmistuksessa. Kiina on prosessorien tuotannossa vahvasti riippuvainen länsimaissa valmistetuista laitteista, ja näiden laitteiden vientiä on alettu rajoittaa. Olemassaolevalla teknologialla kiinassa on ilmeisesti saatu aikaan “7nm” prosessoreita, mutta tie siitä eteenpäin on aika kysymysmerkki.
Viittaus siihen, että Taiwan valmistaa 90% nopeimmista prosessoreista on myös hieman tuomionpäivän kuuluttamista, sillä maailmassa valmistetaan paljon muutakin kuin kaikkein nopeimpia prosessoreita, esim edelleen suht kilpailukykyisen intelin tuotanto on jo valmiiksi vahvasti keskitetty usaan ja muihin länsimaihin. Jos esim Intel pääsee hyödyntämään tulevaisuudessa uusia tuotantolaitteita, joista kiinalaiset firmat jäävät paitsi, niin on vaikea kuvitella että kiina pysyisi perässä.
En henkilökohtaisesti jaksa uskoa, että kiina kykenisi korvaamaan noita laitteita, joita länsimaista ei sinne viedä. Kehitysprojekti taitaisi olla sen verta suuri, että muillekin valtiotason toimijoille se olisi haastavaa.
Vaikka prossujen valmistus saadaan Kiinalta aloittamalta sodalta turvaan, Kiinalle jää joidenkin raaka-aineiden tuotanto, joiden osuus maailman tuotannosta on niin suuri että sillä on merkitystä.
Tämä ja kaikki muu kiinariippuvuus huolettaa minua paljon enemmän. Korona-aikaan oli töissä kovasti ongelmia saada vaikka mitä laitteita, kun kaikki alihankintaketjut päätyi lopulta kiinaan, ja siellä myytiin eioota. Pitkällä aikavälilä toivottavasti esim akkuteknologiassa päästäisiin eroon osasta näistä harvinaisemmista metalleista. Siihen asti pitää kuitenkin tulla toimeen kiinan tai jonkin muun ikävän tahon kanssa.
Vähän asiaan liittyen, yksi vaikutuskeino, joka länsimailla voisi olla pidemmällä aikavälillä käytettävissä, olisi jatkaa venäjän sanktioita energiasektorin tarvitsemiin välineisiin. En ole juuri perehtynyt asiaan, mutta käsittääkseni ainakin öljyn tuotannossa tarvitaan paljon laitteita, joiden suurimmat toimittajat ovat länsimaisia. Kiinakin on paljolti riippuvainen tuontienergiasta, jolloin kiinan mahdollisten kumppanimaiden jarruttaminen voisi toimia myös kiinaan.
Kiina on prosessorien tuotannossa vahvasti riippuvainen länsimaissa valmistetuista laitteista, ja näiden laitteiden vientiä on alettu rajoittaa. Olemassaolevalla teknologialla kiinassa on ilmeisesti saatu aikaan “7nm” prosessoreita, mutta tie siitä eteenpäin on aika kysymysmerkki.
Tässä on ollu vallitseva tilanne meidän puolella. Kun prossujen suorituskyky kasvoi Mooren lain mukana, jos joku kopioi olemassa olevan tuotannon, siinä vaiheessa kun se tuotti prossuja, ne oli jo vanhentuneita. Nyt alkaa tulla prossujen kehityksessä fysiikan lait vastaan, se hidastaan kehitystä ja jälkijunassa oleva on aiempaa lähempänä kärkeä. Uusimmat tuotantotekniikat on tosiaan vielä ilmeisesti Kiinan ulottumattomissa, mut siihen ei voi tuudittautua, ne varmasti tekee paljon saadakseen huipun kiinni.
Nopeimpiin prossuihin kuuluu myös puhelimien siruja, maailma olis aika erilainen jos tuoreimman iPhonen tai Samsungin suorituskyvyn sais vaikka puoleen hintaan jos valmistaja on kiinalainen. Jos taas tekoäly on tulevaisuudessa sitä miltä se näyttää tulevan olemaan, voi olla aika hankala tilanne jos tekoälyä käyttävä yritys voi ostaa tekoälyä pyörittävät suorittimet länsimaista hinnalla x ja Kiinasta hinnalla x/2.
Jos taas tekoäly on tulevaisuudessa sitä miltä se näyttää tulevan olemaan, voi olla aika hankala tilanne jos tekoälyä käyttävä yritys voi ostaa tekoälyä pyörittävät suorittimet länsimaista hinnalla x ja Kiinasta hinnalla x/2.
Ihan hyviä pointteja, mutta en jaksa uskoa, että kiina saa esim seuraavan vuosikymmenen aikana länsimaalaisia (ml taiwan) tahoja kiinni kehityksessä. Ne nykyiset kiinassa valmistuksessa käytettävät laitteet ei ymmärtääkseni veny mahdottomuuksiin. Ja niiden kehittyneempien laitteiden vienti kiinaan on estetty.
Prosessorivalmistajat on jo siirtämässä tuotantoaan Taiwanin ulkopuolelle, ilmeisesti riski siitä että Kiina hyökkää sinne on liian suuri. Jos Taiwanin tuotanto pysähtyy ennen kuin tuotanto toimii muuallakin, alkaa maailmanlaajuinen romahdus, kun 90% nopeimmista prosessoreista katoaa markkinoilta. Tuotannon siirron mukana länsimaiden tarve olla Kiinan ja Taiwanin välissä pienenee, voi olla että Kiinan hyökkäys on tulkittu vääjäämättömäksi, joten enää sen vaikutusta yritetään pienentää.
Vaikka prossujen valmistus saadaan Kiinalta aloittamalta sodalta turvaan, Kiinalle jää joidenkin raaka-aineiden tuotanto, joiden osuus maailman tuotannosta on niin suuri että sillä on merkitystä. Sähköistyvä yhteiskunta tarvitsee niitä, joten Kiina voi raaka-aineiden vientiä rajoittamalla vaikuttaa muihin maihin. Raaka-aineiden etsiminen muualta pitäisi olla jokaisen länsimaan listan kärjessä, mut kuitenkin Eurooppa on yhä yhtä riippuvainen Kiinan harvinaisista maametalleista kuin se oli Venäjän energiasta aiemmin.
Jos/kun Kiina onnistuu saamaan länsimaat kiinni nopeimpien prosessorien valmistuksessa, voidaan pitää tätä sotaa hävittynä. Siinä missä nyt tietokoneiden, puhelimien, tietoliikennelaitteiden ja muiden valmistus on jossain määrin vielä länsimaisten demokratioiden käsissä, Kiinan harppauksen jälkeen kaikki se liiketoiminta muissa maissa loppuu. Sen jälkeen Kiina pystyy sanelemaan ehtonsa vapaasti. Ainoa mitä voidaan tehdä on sulkea Kiinan markkinat länsimaiden markkinoilta, mut vähemmän demokraattiset maat tuskin siihen lähtee, niin meille jää kaksi joukkuetta, länsimaiset demokratiat, joissa asuu pieni osa pallon asukkaista ja Kiinan johtamat muut maat, joissa on suurin osa ihmisistä. Se voi olla ohjelmassa jo seuraavan vuosikymmen aikana. On aika vaikeaa ymmärtää miten joku voi vastata artikkelissa kerrotussa kyselyssä et Kiinan nousu vahvistaa toimialaa tai et Kiina on yritykselle mahdollisuus, kun todellisuudessa Kiinan nousu tuhoaa tai eristää demokratiat.
Tätä ei kannata liikaa pelätä, sillä länsimaissa on jo herätty siihen, että Kiinaa ei saa päästää edelle prosessorien valmistuksessa. Kiina on prosessorien tuotannossa vahvasti riippuvainen länsimaissa valmistetuista laitteista, ja näiden laitteiden vientiä on alettu rajoittaa. Olemassaolevalla teknologialla kiinassa on ilmeisesti saatu aikaan “7nm” prosessoreita, mutta tie siitä eteenpäin on aika kysymysmerkki.
Viittaus siihen, että Taiwan valmistaa 90% nopeimmista prosessoreista on myös hieman tuomionpäivän kuuluttamista, sillä maailmassa valmistetaan paljon muutakin kuin kaikkein nopeimpia prosessoreita, esim edelleen suht kilpailukykyisen intelin tuotanto on jo valmiiksi vahvasti keskitetty usaan ja muihin länsimaihin. Jos esim Intel pääsee hyödyntämään tulevaisuudessa uusia tuotantolaitteita, joista kiinalaiset firmat jäävät paitsi, niin on vaikea kuvitella että kiina pysyisi perässä.
En henkilökohtaisesti jaksa uskoa, että kiina kykenisi korvaamaan noita laitteita, joita länsimaista ei sinne viedä. Kehitysprojekti taitaisi olla sen verta suuri, että muillekin valtiotason toimijoille se olisi haastavaa.
Tämä ja kaikki muu kiinariippuvuus huolettaa minua paljon enemmän. Korona-aikaan oli töissä kovasti ongelmia saada vaikka mitä laitteita, kun kaikki alihankintaketjut päätyi lopulta kiinaan, ja siellä myytiin eioota. Pitkällä aikavälilä toivottavasti esim akkuteknologiassa päästäisiin eroon osasta näistä harvinaisemmista metalleista. Siihen asti pitää kuitenkin tulla toimeen kiinan tai jonkin muun ikävän tahon kanssa.
Vähän asiaan liittyen, yksi vaikutuskeino, joka länsimailla voisi olla pidemmällä aikavälillä käytettävissä, olisi jatkaa venäjän sanktioita energiasektorin tarvitsemiin välineisiin. En ole juuri perehtynyt asiaan, mutta käsittääkseni ainakin öljyn tuotannossa tarvitaan paljon laitteita, joiden suurimmat toimittajat ovat länsimaisia. Kiinakin on paljolti riippuvainen tuontienergiasta, jolloin kiinan mahdollisten kumppanimaiden jarruttaminen voisi toimia myös kiinaan.
Tässä on ollu vallitseva tilanne meidän puolella. Kun prossujen suorituskyky kasvoi Mooren lain mukana, jos joku kopioi olemassa olevan tuotannon, siinä vaiheessa kun se tuotti prossuja, ne oli jo vanhentuneita. Nyt alkaa tulla prossujen kehityksessä fysiikan lait vastaan, se hidastaan kehitystä ja jälkijunassa oleva on aiempaa lähempänä kärkeä. Uusimmat tuotantotekniikat on tosiaan vielä ilmeisesti Kiinan ulottumattomissa, mut siihen ei voi tuudittautua, ne varmasti tekee paljon saadakseen huipun kiinni.
Nopeimpiin prossuihin kuuluu myös puhelimien siruja, maailma olis aika erilainen jos tuoreimman iPhonen tai Samsungin suorituskyvyn sais vaikka puoleen hintaan jos valmistaja on kiinalainen. Jos taas tekoäly on tulevaisuudessa sitä miltä se näyttää tulevan olemaan, voi olla aika hankala tilanne jos tekoälyä käyttävä yritys voi ostaa tekoälyä pyörittävät suorittimet länsimaista hinnalla x ja Kiinasta hinnalla x/2.
Ihan hyviä pointteja, mutta en jaksa uskoa, että kiina saa esim seuraavan vuosikymmenen aikana länsimaalaisia (ml taiwan) tahoja kiinni kehityksessä. Ne nykyiset kiinassa valmistuksessa käytettävät laitteet ei ymmärtääkseni veny mahdottomuuksiin. Ja niiden kehittyneempien laitteiden vienti kiinaan on estetty.