Muutamia poimintoja:
Suomalaiset ovat omassa keskuudessaan tunnettuja rehellisyydestään. Suomalaisen sanaan voi luottaa. Niinpä suomalainen luottaa siihen, mitä hänen oman pankkinsa sijoitusneuvoja hänelle suosittelee.
Suomalaiselle ei tule mieleen, että sijoitusneuvoja on vain titteli. Sijoitusneuvoja on oikeasti sijoitusmyyjä, jonka tehtävänä on myydä pankin tuotteita, ihan niin kuin pölynimurikauppiaan tehtävänä on myydä pölynimureita. Suomalaiset ovat paitsi taloudellisesti lukutaidottomia ja taloudellisesti laiskoja ehkä myös taloudellisesti sokeita.
[…]
Ruotsissa velkaa ei pelätä. Ruotsalaisilla kotitalouksilla on tuloihin nähden valtavan paljon enemmän velkaa kuin suomalaisilla.
Ruotsalaisilla on myös paljon enemmän sijoituksia. Heidän sijoitustensa tuotto on keskimäärin suurempi kuin velkojen korko, mikä vääjäämättä vaurastuttaa ruotsalaisia entisestäänkin.
Lukutaitoiset ruotsalaiset vaurastuvat juuri siitä syystä, että eivät kammoksu velkaa, vaan pikemminkin himoitsevat velkaa. Jonka he sitten ahkerasti ja lukutaitoisesti sijoittavat.
[…]
Suomalaiset eivät jostakin syystä lämpene osakesijoittamiselle. Tämä jos mikä on taloudellista lukutaidottomuutta. Kaikki tilastotieto nimittäin kertoo, että 150 viime vuoden aikana pörssiosakkeet ovat tuottaneet mojovasti enemmän kuin mikään muu sijoituskohde.
Suomalaisen mielestä pörssi on havittelua, uhkapeliä ja spekulaatiota. Kaikki voi romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Pankkitilillä olevalla rahalla on sentään varma ja turvattu arvo, ajattelee suomalainen. Suomalaiselle olisi syytä kertoa, että asia on täysin päinvastoin.
Taas kerran päädyn linkittämään vähän raflaavampaa tekstiä, mutta ainakin nopeasti luettua, Seppäsellä ja professori Puttosella on ihan pointti. On jokseenkin erikoista että Suomessa ei oikeasti tykätä juurikaan sijoittamisesta ja että velka on mörkö jota kannattaa vältellä. Ja kuten itse kolumnikin antaa ymmärtää, tämä ei ole pelkästään valtionvelan kohdalla vaan ihan myös ns. kotitalouksien velan kanssa ongelma.
Toisaalta onhan Suomi myös aika pääomaköyhä maa ja kansa, niin siinä onkin sitten soppaa kerrakseen.
Sinänsä juttu kyllä vähän aliarvioi osakesijoittamisen riskejä. Isoimmat talouskatastrofit historiassa on tulleet juuri siitä, että velka on halpaa ja sitä on sitten puskettu kilpaa sijoituksiin, joiden piti aina tuottaa hyvin. Pitkällä tähtäimellä ne yleensä tuottaa hyvin, mutta ihmisillä ei aina ole mahdollisuutta ajatella pitkää tähtäintä rahan kanssa.
“Riski” itsessään sijoittamisessa tarkoittaa lähinnä arvon keskihajontaa. Eli osakkeiden arvo vaihtelee enemmän kuin pienempiriskisten sijoitusten. Pitemmällä tähtäimellä suurempiriskiset sijoituskohteet yleensä tuottaa enemmän. Jos sulla on varaa sijoittaa velkavivulla pitkäaikaisesti ilman riskiä siitä, että et pystyisi hoitamaan velkaa niin se voi ihan hyvin kannattaa. Jos on riski siitä, että joutuisit myymään sijoituksia velan hoitamiseksi niin ei välttämättä kannata.
Olet aivan oikeassa kyllä. Toinen tapa tarkastella riskiä olisi erilaisten aikahorisonttien kautta, kuinka suuri todennäköisyys tappioon on 1 tai 10 vuoden horisonttiin vaikkapa 3kk aikaikkunassa.
Itselleni osakesijoitukset on sopineet hyvin, koska niitä ei ole tarvinnut koskaan myydä. Käytännössä siis pidän tilillä rahaa/luottoa useimpien normaalien katastrofien verran.
Tuo ajatus tavallaan sisältyy tuohon keskihajontaan. Isompi hajonta tarkoittaa isompaa riskiä tappiolle lyhyellä tähtäimellä. Jos voi sijoittaa pitkällä tähtäimellä niin osakkeet on parempi, jos pitää myydä lyhyemmällä tähtäimellä niin sitten erilaiset korkopohjaiset jutut.
Pointti mulla tässä kuitenkin oli se, että se isompi riski ei tarkoita kirjaimellisesti että sijoitetaan johonkin kryptovaluuttaan missä on realistisena vaarana menettää vaikka kaikki sijoitukset. Eläkerahastot eivät sano, että ne haluaa pelata meidän rahat kasinolla kun ne haluaisivat korottaa riskitasoa. Korkeamman riskin sijoitukset tarkoittaa yleensä nimenomaan osakkeita, joiden arvo heilahtelee enemmän kuin lainapapereiden ja muiden.