Sisäministeriö ei julkaissut raporttia lainkaan. Osastopäällikkö Jukka Aallon mukaan se arvostelee liikaa perussuomalaista puoluetta, eikä ministeriön tehtävänä ole puolueiden arvostelu. Sisäministerinä toimi tuolloin Lulu Ranne (ps.).
Sisäministeriö ei julkaissut raporttia lainkaan. Osastopäällikkö Jukka Aallon mukaan se arvostelee liikaa perussuomalaista puoluetta, eikä ministeriön tehtävänä ole puolueiden arvostelu. Sisäministerinä toimi tuolloin Lulu Ranne (ps.).
ainoa mikä minulla tulee mieleen mitä sille voi tehdä, on yrittää tulla vastaan toista osapuolta että se ei vetäydy vielä pahemmin omaan kuplaansa. Mutta sitten jos toinen on sellainen, että tahallaan ei itse yritäkkään tulla vastaan vastavuoroisesti niin miten sitten tekee…?
Hirveintä tässä on se, että tuo koko roska tekee nuista haavoittuvaisempia ulkopuolelta tulevalle vaikuttamiselle. Täällä ei saa päästä käymään miten amerikassa kävi.
Rapsa käsittelee polarisaatiota tunnetasolla, mitä se kutsuu affektiiviseksi polarisaatioksi. Siinä mainitaan myös ideologinen polarisaatio, minkä vastakohta toi sun konsensusajatus olis. Tunnetasolla konsensuksella ei välttämättä olis paljoa vaikutusta, paitsi ehkä siten että molemmalla puolella kannattajat kokis itsensä petetyksi. Rapsan polarisaatio on pääosin sitä miten puolueeseen samastuvat ihmiset kokevat oman puolueensa poliitikot ja niiden ajamat asiat ja vastapuolen puolueen poliitikot ja niiden ajamat asiat tunteidensa kautta.
Rapsa käsittelee myös niitä syitä miksi tilanne Suomessa ja Yhdysvalloissa on erilainen. Sen ensimmäinen kohta on et Suomessa on toimiva yhteiskunta. Muutenkin, Suomen poliittinen järjestelmä on erilainen, koska mikään puolue ei voi hallita yksinään, vaan ne tarttee apupuolueita. Joskin Suomessa ollaan menossa kohti blokkiutumista, mut silloinkin hallituksessa on edes jokseenkin erilaisia puolueita. Joten, jos polarisoituminen aiheuttaa jotain ongelmia, ne tulee näyttämään erilaisilta kuin Yhdysvalloissa. Ehkä tasaväkisen äänestystuloksen jälkeen meillä kestää pidempään saada hallitus kasaan tai ensimmäinen vaalien jälkeinen hallitustunnustelija ei edes onnistu siinä.
Liiallisen polarisaation ehkäisemiseksi rapsa tarjoaa toimia poliitikoille, medialle ja yhteiskunnalle. Poliitikkojen pitäisi välttää tunteisiin vetoavaa puhetta vaikuttamisen keinona. Perinteisen median pitäisi pysyä puolueettomana ja somen pitäisi vähentää vastakkainasettelua. Yhteiskunnassa pitäis olla enemmän rakentavaa keskustelua. Osa noista on ongelmallisia, ainakin siinä muodossa missä ne on esitetty. Somen osalta ne sano sivulla 40: “Sosiaalisen median mahdollisuudet vähentää affektiivista vastakkainasettelua ovat merkittävät, kunhan sisältöjen säätelymekanismit ja vastuuasiat saadaan kuntoon.” Jos ne kaipaa sensuuria, ne olis voinu sanoa sen suorempaakin, mut eiköhän se tostakin suurelle osalle selviä. Mut noi muut vois olla ihan hyviä ohjeita. Siellä oli enemmänkin, mut tossa oli subjektiivisesti vaikuttavimmilta vaikuttaneet.
Lapussa mainittiin myös miten poliittisesta identiteetistä vapaa alue pienentyy polarisaation lisääntymisen seurauksena. Meillä on vähemmän asioita, joihin osallistumista tai mielipidettä niistä ei voi oikein olla ilman että se tulkitaan poliittiseksi kannanotoksi, vaikka itse asia olisi luonteeltaan epäpoliittinen. Se oli itselle mielenkiintoisin huomio, koska se on seurausta siitä että politiikka on merkittävämmässä roolissa yhteiskunnassa, eikä politisoinnin vaikutukselta voi enää välttyä samalla tavalla kuin ennen, vaikka itsellä ei poliittista identiteettiä olisikaan.