Perussuomalaiset vaatii maanantaina julkistetussa alue- ja kuntavaaliohjelmassaan, ettei kouluissa olisi ”pervoilua”.
– Perusasiat kunniaan peruskoulussa – valistusta, ei pervoilua, kasvava lapsi tarvitsee muutakin kuin tofua, ohjelmassa sanotaan
Perussuomalaiset vaatii maanantaina julkistetussa alue- ja kuntavaaliohjelmassaan, ettei kouluissa olisi ”pervoilua”.
– Perusasiat kunniaan peruskoulussa – valistusta, ei pervoilua, kasvava lapsi tarvitsee muutakin kuin tofua, ohjelmassa sanotaan
Tarkkiksia valitettavasti varmaan tarvitaan, mutta en sellaiselle ihan ensimmäisenä tai kolmantena keinona lasta lähettäisi. Tasoryhmien suhteen olen vielä kriittisempi. Siinä helposti tulee lapselle “fiksun” tai “tyhmän” leima osaksi identiteettiä, mikä sitten helposti kostautuu tulevaisuudessa. Ennemmin lisäisin yksilöllistä tukea ja/tai haasteita tarpeen mukaan. Ja me ollaan jo ihan tarpeeksi kuplaantuneita, olisi ihan kiva että edes koulussa joutuisi kohtaamaan erilaisia ihmisiä.
Muuten olen sitä mieltä että lisää (iänmukaista) pervoilua kouluihin, vaivaton suhtautuminen seksuaalisuuteen olisi hyvä asia.
Olen parin viimevuoden aikana opiskellut saksankieltä ja seurannut täkäläistä mediaa. Siellä on hyvin voimakas jako eri kouluihin oppilaiden koulumenestyksen mukaan ja minun silmääni ainakin vaikuttaa, että järjestelmä on kauhea. Ihmisistä tehdään nuorella iällä eli yhdeksänvuotiaana ratkaisu senhetkisen pärjäämisen perusteella. Tuo ratkaisu sitten voimakkaasti rajaa yksilön mahdollisuuksia opinnoissa ja uralla läpi elämän. Tätä kannatetaan kuitenkin hyvin samankaltaisin perustein, kuin miksi persut nyt haluaisivat tasoryhmiä.
Omasta mielestäni varsinkin nuorten lasten jakamista tällaisiin ryhmiin tulisi varsin pitkälle välttää.
Jaa, nyt taitaa minulla olla vähän väärä termistö asiasta. Tarkoitin tasoryhmillä jonkinlaista vaikkapa luokan sisäistä etenemistahtia pienryhmittäin, jossa ne hitaammin oppivat saavat enemmän/parempaa tukea vaikka kouluavustajan kautta ja ne nopeammin etenevät saavat kuitenkin riittävästi haasteita eteensä etteivät tylsisty.
Tuossa olet oikeassa että tuo fiksu/tyhmä jaottelu pitää hoitaa hyvin hienovaraisesti, mutta tuon tyyppistä lähestymistapaa oli kyllä jo 80/90 luvuilla kun olen itse koulun penkkiä kuluttanut. Jos ehti laskemaan/lukemaan/jotain muuta nopeammin kuin toiset niin opettajilla oli valmiiksi haastavampia lisätehtäviä johin paneutua käsiteltävästä aiheesta sillävälin kun muut tahkosivat niitä opetusjakson pakollisia oppeja läpi. Eikä ainakaan täällä pienessä kylässä tullut tuosta johtuen mitään fiksut/tyhmät -jaottelua vaikka monenlaisia muita jakolinjoja kyllä löytyi.
Oli opetustapa nyt sitten mikä hyvänsä niin jotain tuolle vaatimustasolle ja niistä kiinnipitämiselle pitäisi kuitenkin tehdä. Omat perilliset alkavat olla jo peruskoulun loppupuolella, esikoinen lukiossa ja tuntuu jotenkin aivan omituiselta että lukiolaisille järjestetään erikseen joku ‘matematiikan perusteet’ kurssi (mikä sen nimi nyt lie olikaan), jossa käydään käytännössä hyvin tiivistetysti peruskoulun oppimäärä läpi ja tuon kurssin menestyksen perusteella jaetaan sitten oppilaat pitkän ja lyhyen matematiikan ryhmiin. Kun ainakin näin maallikkona ja vanhempana tuntuu että jos on peruskoulun päättötodistuksen saanut niin silloin pitäisi myös olla taskussa se taito mitä siihen todistukseen opetussuunnitelman mukaan vaaditaan.
Tuosta samaa mieltä, tukea ja haasteita pienryhmittäin.
Itse ajattelen tasoryhmillä jaettuja luokkia. Omina yläasteaikoinani 90-luvulla oli ainakin matematiikassa joko puhetta tai toimia siihen suuntaan että luokat jaettiin eri tunneille, osa “lahjakkaiden” ja osa “normaalien” matematiikkaan. Jo silloin ajatus tuntui itsestäni jotenkin painostavalta (ehdottomasti otin peruskoulusta mukaan “fiksun” identiteetin, paineet ja putoamisen pelon) ja jotenkin pahalta “B-ryhmän” suhteen. Tällaista en haluaisi yhtään nuoremmille, tai oikeastaan lainkaan ennen lukiota.