Tällänen osu silmään myytävänä. Ostin ja seuraavaksi pitäisi puhdistaa ja öljytä. Lopuksi pitäisi testata toimiiko tuo noin 140 vuotta vanha “työkalu” vielä.
Mikäpä tuon rikkoisi. Osat on isoa rautaa ja kuorma on verrattain kevyttä, joten eiköhän se toimi niinkuin uusi kun saa osat puhdistettua ja tuoreeseen öljyyn. Toki tuolla on kilometrejä sen verran takana, että saattaa saumassa olla heittoa vähän enemmän kuin uutena, mutta kunhan ei väkisin riko niin tuolla korjataan vielä lastenlasten farkkuja muutama sukupolvi eteenpäin.
Omista nurkista lähimmäs tuota osuu metallisorvi, mutta se on verrattain nuori laitos kun se on alkujaan tehty joskus toisen maailmansodan nurkilla ja modernisoitu sittemmin ainakin pari kertaa. Omiin tarpeisiin ihan toimiva peli, mutta toki näin mukavuudenhaluisena mielummin pyörittelisi jotain edes 50 vuotta nuorempaa kalustoa, kun toiminnallisuus ja lopputuote on itselle niitä merkitseviä asioita, mutta arvostan kyllä ehdottomasti vanhan raudan kunnossapitoa ja käyttöä.
Huono säilytys nämä yleensä tuhoaa. Ruoste ja päälle heitellyt tavarat ym. Osat ja tarvikkeet hukassa ja joskus välttämätön osakin on joutunut eri paikkaan ja hukkaan. Hienoa nähdä aina jos joku on hyvässä tallessa ja toimiva kunnossa.
Tässä oli tallella puola ja sen “sukkula”, sekä noi “kilvet” tossa tason päällä.
mutta arvostan kyllä ehdottomasti vanhan raudan kunnossapitoa ja käyttöä.
Sama juttu. Nappasin tuossa jokunen kuuausi sitten kirpputorilta neljällä eurolla paineilmalla toimivan iskuvääntimen. Paketti on pelkää metallia. Kiertosuunan vaihtava akseli oli jumissa. Vähän vanhaa kunnon SeeÄrSeetä väliin ja muhimaan yöksi. Seuraavana aamuna laite oli jo käyttökunnossa. Uusi kompura vaan piti ostaa (uusi, koska hiljaisia saa nykyään halvalla), koska vanhassa viritelmässä ei riittänyt virtaus.
Hyvin usein kiertelenkin kirpputoreja ja nappailen sieltä käyttökelposia työkaluja muutamilla euroilla. Uudessa pajassa on kohta työkalut joka lähtöön. 👌
Osat on isoa rautaa ja kuorma on verrattain kevyttä,
On mulla tuola yksi tollanen “huollettu” ~50 -luvun Necchi (Bu Mira) ompelukone, jolla olen ommellut koirien hihnoista läpi. Sekin kirpputorilta. Virtajohto piti uusia. Muutoin ei ollut kuin puhdistuksen ja öljyn tarpeessa.
Taitaa olla ajalta, jolloin asioita tehtiin kestämään niin pitkään kuin mahdollista.
Aiheen vierestä, luin joskus, että alkuperäinen paskuuttaja oli Ford autoineen. Hän pisti työmiehensä kiertämään kaatopaikkoja ja selvittämään mitkä osat autoista olivat menneet rikki. Sitten kun se tiedettiin, voitiin muita osia heikentää ja noita vahvistaa. Lopputuloksena autot rupesivat menemään tasaisesti rikki joka paikasta.
Taitaa olla ajalta, jolloin asioita tehtiin kestämään niin pitkään kuin mahdollista.
Taitaa olla vuodelta 1878. Selvittely on vähän vielä kesken.
Ja aiheen vierestä: Fors taisi kanssa haluta autoihinsa aluksi nuo Robertsonin ruuvit. Mutta, kun ei saanut niihin lisenssiä yksinoikeudella, niin päätyivät johonkin ristipäähän. Roberson tahtoi tuo oman ruuvinsa olevan avoin standardi, ja sehän ei Fordille käynyt. Tai jotain tuohon suuntaan…
