Mikä meininki? Suomessahan on valtio ja kirkko erillään, mutta nautitaan nyt vapaista vielä, kun niitä ei oo hoksattu kaikilta kirkkoon kuulumattomiltakaan evätä.
Oma työnantaja antoi kaikille joululahjaksi aatonaaton sekä vapaavalintaisen kalenteripäivän ennen loppiaista vapaaksi. Käytämmä ensiksimainitun kokkailuun ja joulusaunaan vähentäen painetta aatolta. Pukki on buukattu ja tulossa ensi kertaa koronavuosien jälkeen. Jauhot suuhun kaikkitietävälle 9-vuotiaalle.
Vanhemmat alkaa eläköityä ja niiden vanhemmat sisarukset kuolla pois. Vähän ollaan hukassa, mutta eiköhän mennä näillä, mitä on. Muille siinä ympärillä sekin saattaa olla jo ratkaiseva tekijä, odottaako joulua innolla vai inholla.
Mikäs tässä töissä istuskellessa. Huomenna yövuoroon ja lisät kilisee tilille. Ihan jännä uusi kokemus itselle tämä tämmöinen joulun vietto, mutta eipä tässä kun ollaan kollegoiden ja pomon kanssa jo etukäteen kerätty iso kasa herkkuja popsittavaksi.
Ja jouluhan on pakanallinen juhla. Ei oo “kristusmessu” nimeltään nääs. Kirkollinen ulottuvuus ja Jeesuksen keksitty syntymäpäivä lätkittiin siihen päälle vaan kun keskitalvea juhlivat pakanat piti saada tehokkaammin käännytettyä.
Joulussa ehkä ärsyttävintä, on ne uskonnolliset joululaulut. Tai lähinnä se, että se on jotenkin “ihan fine” soitattaa kauppojen keskusradiosta jotain gospelia kaikkien asiakkaiden tärykalvoille.
Kyllä. Pahoitin mieleni.