Tässä on monia hyviä näkemyksiä nykyjournalismista, esimerkiksi tämä Ina Mikkolalta:
- Haastatellaan juttuun meritoituneen oloista asiantuntijaa, joka laukoo täysin kyseenalaisia väittämiä. Laittamalla lausahdukset sitaatteihin väistetään vastuu faktantarkistuksesta. Journalistin tulisi olla kriittinen kaikkea informaatiota kohtaan ja hänellä pitäisi olla tarpeeksi laaja ymmärrys käsittelemästään aiheesta pystyäkseen erottamaan pätevät asiantuntijat epäpätevistä.
Tämä näkyy niin monen aiheen kohdalla.
Journalistin tulisi olla kriittinen kaikkea informaatiota kohtaan ja hänellä pitäisi olla tarpeeksi laaja ymmärrys käsittelemästään aiheesta pystyäkseen erottamaan pätevät asiantuntijat epäpätevistä.
Ongelma: journalisti ei yksinkertaisesti voi olla tarpeeksi perillä jokaisesta aiheesta, josta tehdään juttuja. Olisi oikein kiva jos voisi, mutta siinä tulevat realiteetit vastaan.
Tämän takia se, mitä pitäisi oikeasti tehdä, olisi monien alan asiantuntijoiden haastattelu ja ristiin referointi.
Journalismin pitää hillitä yhteiskunnan militarisoitumista
Journalismin pahin ongelma on sen kyvyttömyys tarttua suuriin rakenteellisiin kysymyksiin. Tällä hetkellä noista kysymyksistä suurin on yhteiskunnan militarisoituminen. Esimerkiksi Ruotsissa on käyty keskustelua Nato-jäsenyyden vaikutuksista yhteiskunnalliseen avoimuuteen. Meillä tuo keskustelu loistaa poissaolollaan.
Puolustusvoimien saama yhteensä yli miljardin lisärahoitus vuosiksi 2023 ja 2024 meni läpi ilman, että kovinkaan moni journalisti asetti yhteiskunnan haavoittuviin ryhmiin osuvat julkishallinnon säästöt sen rinnalle. Jos asiasta kysyy, vastaus on ”mutta kun se Putin”.
Mielestäni Putin-argumentti on epä-älyllinen: vaikka maanpuolustus tärkeää onkin, myös huolenpidon heikko-osaisista, kulttuurista ja terveydenhuollosta pitäisi sitä olla.
Journalistien pitäisi suhtautua puolustusvoimiin instituutiona, jolla on paljon valtaa ja ainutlaatuinen oikeus salata tietoa. Tämä yhdistelmä huutaa hätiin vahtikoiraa, joka tuntuu kuorsaavan kopissaan.
Jasså, Salla Nazarenko selkeästi ajattelee, että esimerkiksi “huolenpito heikko-osaisista, kulttuurista ja terveydenhuollosta” on ristiriidassa maanpuolustuksen kanssa. Ja no, olen eri mieltä tästä. Tästä voidaan käyttää esimerkkinä itsenäisen Suomen historiaa. Se, että esimerkiksi nykyhallitus ei tähän välttämättä kykene ei tarkoita, että tämä olisi jokin universaali ongelma militarismin kanssa. Sodankäynti nyt vaan valitettavasti on kallista toimintaa.
On kyllä näkökulmia muutenkin tässä. Tosin on oikein hyvä, että journalismi alana katsoo ja hakee omia ongelmakohtiaan.
