Tässä on monia hyviä näkemyksiä nykyjournalismista, esimerkiksi tämä Ina Mikkolalta:
- Haastatellaan juttuun meritoituneen oloista asiantuntijaa, joka laukoo täysin kyseenalaisia väittämiä. Laittamalla lausahdukset sitaatteihin väistetään vastuu faktantarkistuksesta. Journalistin tulisi olla kriittinen kaikkea informaatiota kohtaan ja hänellä pitäisi olla tarpeeksi laaja ymmärrys käsittelemästään aiheesta pystyäkseen erottamaan pätevät asiantuntijat epäpätevistä.
Tämä näkyy niin monen aiheen kohdalla.
Ongelma: journalisti ei yksinkertaisesti voi olla tarpeeksi perillä jokaisesta aiheesta, josta tehdään juttuja. Olisi oikein kiva jos voisi, mutta siinä tulevat realiteetit vastaan.
Tämän takia se, mitä pitäisi oikeasti tehdä, olisi monien alan asiantuntijoiden haastattelu ja ristiin referointi.
Jasså, Salla Nazarenko selkeästi ajattelee, että esimerkiksi “huolenpito heikko-osaisista, kulttuurista ja terveydenhuollosta” on ristiriidassa maanpuolustuksen kanssa. Ja no, olen eri mieltä tästä. Tästä voidaan käyttää esimerkkinä itsenäisen Suomen historiaa. Se, että esimerkiksi nykyhallitus ei tähän välttämättä kykene ei tarkoita, että tämä olisi jokin universaali ongelma militarismin kanssa. Sodankäynti nyt vaan valitettavasti on kallista toimintaa.
On kyllä näkökulmia muutenkin tässä. Tosin on oikein hyvä, että journalismi alana katsoo ja hakee omia ongelmakohtiaan.