Aika samankaltaisella linjalla tässä herra Euron ja rouva Pihan kanssa. Kokoomus on muuttunut suht liberaalista puolueesta käytännössä PS:n aisankantajapuolueeksi, näin ronskisti sanoakseni. Orpo on kuin ovimatto, ja puolueen konservatiivisiipi kävelee hänen ylitseen, samalla kun liberaalikannattajat sekä -jäsenet lähtevät, kun ei ole enää tilaa tässä olevinaan koalitiopuolueesta.
Onhan tämä tietysti harmi. Vielä muutama vuosi sitten oli sellattin, että kutsuin itseäni ihan ylpeästi Kansallisen Kokoomuksen kannattajaksi, että kokoomus oli kaikista eduskuntapuolueista se kaikista mieluisin ja läheisin. Enää en voi tätä enää sanoa. Enemmän tässä tuntuu tietynlainen suru, että miten me olemme päätyneet tähän.
Olen ihan jo täälläkin välillä pohtinut/kirjoittanut vuodatuksia omasta poliittisesta kodittomuudesta. Artikkelissa selvästi huomaisi, että haastatellut ex-kokoomuslaisetkin pohtivat samaa aihetta. Kyllä sitä joskus toivoisi ettei välittäisi politiikasta. Olisi asiat niin paljon kivammin.
Sinänsä mä ymmärrän Orpoa ihan strategisessa mielessä. Hän haluaa pitää hallituksen koossa, maksoi mitä maksoi.
Mutta se vaan osoittaa sen, että Orpo on myynyt periaatteet ja no, suoraan sanottuna, moraalit. Hän maksaa ihan hemmetin kovan hinnan ihan vaan jotta hän voi viedä läpi hänen hallitusohjelman, joka jo itsessään näyttää farssilta.
Hän ennemmin näpertelee näiden autoritäärien kanssa jotain ihme muutoksia, ennemmin kuin että hän yrittäisi oikeasti edes saada taloutta kuntoon. Luulisi, että kun ekonomistit sanovat että ajettu ohjelma ei tule toimimaan, niin heitä kuunneltaisiin.
Saanut edes kunnolla rahaa Länsirataan, saatana.