Aika samankaltaisella linjalla tässä herra Euron ja rouva Pihan kanssa. Kokoomus on muuttunut suht liberaalista puolueesta käytännössä PS:n aisankantajapuolueeksi, näin ronskisti sanoakseni. Orpo on kuin ovimatto, ja puolueen konservatiivisiipi kävelee hänen ylitseen, samalla kun liberaalikannattajat sekä -jäsenet lähtevät, kun ei ole enää tilaa tässä olevinaan koalitiopuolueesta.
Onhan tämä tietysti harmi. Vielä muutama vuosi sitten oli sellattin, että kutsuin itseäni ihan ylpeästi Kansallisen Kokoomuksen kannattajaksi, että kokoomus oli kaikista eduskuntapuolueista se kaikista mieluisin ja läheisin. Enää en voi tätä enää sanoa. Enemmän tässä tuntuu tietynlainen suru, että miten me olemme päätyneet tähän.
Olen ihan jo täälläkin välillä pohtinut/kirjoittanut vuodatuksia omasta poliittisesta kodittomuudesta. Artikkelissa selvästi huomaisi, että haastatellut ex-kokoomuslaisetkin pohtivat samaa aihetta. Kyllä sitä joskus toivoisi ettei välittäisi politiikasta. Olisi asiat niin paljon kivammin.
Ennen vaaleja mietin monesti, että Suomen vasemmisto on myynyt työväenliikkeen arvopolitiikan alttarilla. “Kiva” nähdä, että jotain samankaltaista on tapahtunut Kokoomuksessakin, vaikken olekkaan ihan varma mitä tässä on myyty ja kenen alttarilla. Mitä enemmän asiaa mietin niin sitä vaikeampi sanoa, mitä Orpo konkreettisesti edes haluaa ajaa läpi hinnalla millä hyvänsä. Onko perinteinen hyvävelikapitalismi hänelle kaiken tämän arvoista?