Ja kunnon poronkäristyksen jälkeen heti seuraavana kunnon karjalanpaisti. Sekin tietysti perunamuusin ja puolukkahillon kera. Hyvin samantyyppisiä ruokia molemmat, mutta poronkäristys vie tässä taistossa kyllä voiton, vaikka kunnolla tehty karjalanpaisti vie sekin kielen mennessään.

Jos jotain muuta pitäisi sanoa niin rosvopaisti. Ei mitään käryä miten suomalainen ruoka se perimmiltään mahtaa olla, mutta muutaman kerran on tullut tehtyä oikein onnistunutta paistia maakuopassa ja onhan se aivan järjettömän hyvää. Nauta toimii erinomaisesti, mutta erityisesti on jäänyt mieleen muutaman vuoden takaa rosvona tehty hirvipaisti, jota piti syödä pääasiassa lusikalla.

Ja toisena “muuna” ehdokkaana routapaisti. Senkään alkuperästä ei mitään hajua, mutta leivinuunissa tehtynä aivan jumalaista tavaraa. Samaten kuin leivinuunissa mikä vain liharuoka, mutta ne menee sitten lähinnä hienostelluksi rosvopaistiksi.

Plus tietty karjalanpiirakat. Eikä mitään kaupan vakuumipakattua höttöä vaan ihan alusta lähtien kotona tehdyt ja rypytetyt. Pikkusiivu voita lämpimän piirakan kylkeen ja ääntä kohti. Ja sitten kun noita jumalaisia suupaloja on pakki täynnä niin vähän juustoa päälle ja toinen samanlainen setti perään.

Huom, jenkeillä voi muistaakseni olla erikoisia perversioita porojen ja varsinkin reindeer sanan suhteen. Kannattaa ehkä kysyä joltain natiivilta ennen kuin järjestää isompaa.