Elinkeinoministeri Wille Rydman kirjoittaa HS:n näkemissä vanhoissa viesteissä muun muassa, että kieltäisi huivien sijaan mieluummin huivia käyttävät ihmiset. Rydman oli viestien lähettämisen aikaan 30-vuotias kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan sekä hallintovaliokunnan jäsen.
Tästä tuli itsekin alusta lähtien haaveiltua mutta en ole enää niin toiveikas. Kaikki hallituspuolueet ovat tehneet selviksi että hallituksen hillotolpassa roikutaan kävi mitä kävi, tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat toissijaisia. Kaikki muun suuntainen viestintä mediassa on pelkkää hyveliputusta vailla konkreettisia tekoja.
Pakkoruotsipuolueen sisällä kytee jo kapina.
Vastustamassa on tasan yksi kansanedustaja (joka hänkin osallistuu pelkän puheen muodossa tekojen loistaessa poissaolollaan) ja pari “vaikuttajaa” eli nuorisoaktiivia yms. juoksuhenkilöä joilla ei ole todellista poliittista valtaa yhtään missään. RKP:n valitusvirret hallitusyhteistyön kamaluudesta ovat pelkkää mediapeliä, puolue esittää Zenonin paradoksia jossa joka kerta kysyttäessä ollaan puolet lähempänä hallituseroa kuin viimeksi mutta maaliin ei päästä koskaan. RKP:n “arvopohja” on todellisuudessa sitä että suostutaan vaikka keskitysleireihin jos hallituksessa pysyminen sitä vaatii, kunhan vain opasteet on kaksikieliset.
No onhan tässä nyt konkreettisesti yksi ministeri joutunut eroamaan ja RKP äänesti luottamusta vastaan silloin. Rydman sitten persujen nerokas valinta tilalle. En sanoisi että hallituksen yhtenäisyys näyttäisi jatkossa mitenkään varmalta.
RKP uskalsi äänestää Junnilaa vastaan vain ja ainoastaan koska osasivat laskea että oppositiota on paikalla niin vähän ettei menisi siltikään läpi. Sen jälkeen kun Purran kirjoitukset nousivat julkisuuteen ja Halla-Aho rupesi keksimään omia sääntöjään siitä että enemmistön puolueista tulee pyytää äänestystä RKP vaikeni visusti koska eivät halunneet äänestämään Purran luottamuksesta tietäen ettei oppositio munaisi toista kertaa. RKP haluaa vähän näpäyttää hallituskumppaneita silloin kun se onnistuu turvallisesti mutta hallituksesta lähtemistä he eivät ikimaailmassa riskeeraa.
Tästä tuli itsekin alusta lähtien haaveiltua mutta en ole enää niin toiveikas. Kaikki hallituspuolueet ovat tehneet selviksi että hallituksen hillotolpassa roikutaan kävi mitä kävi, tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat toissijaisia. Kaikki muun suuntainen viestintä mediassa on pelkkää hyveliputusta vailla konkreettisia tekoja.
Vastustamassa on tasan yksi kansanedustaja (joka hänkin osallistuu pelkän puheen muodossa tekojen loistaessa poissaolollaan) ja pari “vaikuttajaa” eli nuorisoaktiivia yms. juoksuhenkilöä joilla ei ole todellista poliittista valtaa yhtään missään. RKP:n valitusvirret hallitusyhteistyön kamaluudesta ovat pelkkää mediapeliä, puolue esittää Zenonin paradoksia jossa joka kerta kysyttäessä ollaan puolet lähempänä hallituseroa kuin viimeksi mutta maaliin ei päästä koskaan. RKP:n “arvopohja” on todellisuudessa sitä että suostutaan vaikka keskitysleireihin jos hallituksessa pysyminen sitä vaatii, kunhan vain opasteet on kaksikieliset.
No onhan tässä nyt konkreettisesti yksi ministeri joutunut eroamaan ja RKP äänesti luottamusta vastaan silloin. Rydman sitten persujen nerokas valinta tilalle. En sanoisi että hallituksen yhtenäisyys näyttäisi jatkossa mitenkään varmalta.
RKP uskalsi äänestää Junnilaa vastaan vain ja ainoastaan koska osasivat laskea että oppositiota on paikalla niin vähän ettei menisi siltikään läpi. Sen jälkeen kun Purran kirjoitukset nousivat julkisuuteen ja Halla-Aho rupesi keksimään omia sääntöjään siitä että enemmistön puolueista tulee pyytää äänestystä RKP vaikeni visusti koska eivät halunneet äänestämään Purran luottamuksesta tietäen ettei oppositio munaisi toista kertaa. RKP haluaa vähän näpäyttää hallituskumppaneita silloin kun se onnistuu turvallisesti mutta hallituksesta lähtemistä he eivät ikimaailmassa riskeeraa.