Matti Mörttisen kolumni: Näin suomen kieli rappeutuu silmiemme edessä
Kieli elää ja voi hyvin kun sitä käyttää. Edeltävä lause oli muistaakseni osa hakemustani kun pyrin tälle instanssille liittymään, mutta tämä kolumni sattui taas muistuttamaan siitä ettei se käyttökään voi ihan mitä hyvänsä olla jos toivoo kielen säilyttävän ilmaisuvoimansa ja/tai tunnistettavuutensa.
Testaanpa vielä samalla saisinko tämän ristipostattua näin Mastodonista Lemmyyn: @suomi
@helna @suomi Englannin kielen yleistyminen päivittäisessä kanssakäymisessä on kieltämättä suurempi uhka kielemme säilyvyydelle, sitä en ryhdy epäilemään. Kuitenkaan en pidä todennäköisenä että kolumnissa esitetty ilmaisujen murros ja englannin yleistyminen ovat toisistaan irrallisia ilmiöitä, sillä monista annetuista esimerkeistä on havaittavissa juuret juurikin “kolmannessa kotimaisessa”. Kätevien rakenteiden edelleen kadotessa korvaajat löytyvät muualta, ja tämä ilmiö ruokkii itseään.
@kalavale @suomi No, ehkä tunnen vain luontaista vastenmielisyyttä ylenmääräisiä sääntöjä kohtaan. Minusta on tärkeintä, että puhutaan suomea tai jotakin sen murteista eikä sekoiteta mukaan muita kieliä, ainakaan silloin kun puhutaan laajemmalle yleisölle. Kaveripiirissä voi heittää sekaan kieliä, joita tietää toisten tuntevan.
@helna @suomi Itse tulkitsen asiaa niin, että nämä säännöt sallivat ilmaisuvoimaisemman kommunikoinnin. Esimerkiksi juurikin kolumnissa esitetty possessivisuffiksi sallii saman asian kommunikoinnin pienemmällä sanamäärällä tai tarkennuksen lauseenjäsenen roolista tilanteessa jossa muuten voisi olla epäselvyyksiä. Jos poistaisimme säännön käytöstä, ilmaisuvoimamme köyhtyisi.
Yhdyssanoillakin on paikkansa. Esim. profiilinimeni saa eri merkityksen siitä riippuen (nyk. asu oikea, omistussuhde).
@kalavale @suomi Yhdyssanat ovat hyvä esimerkki tilanteesta, missä sääntöjä minustakin tarvitaan. Mutta esimerkiksi possessiivisuffiksityyppisten sääntöjen osalta jättäisin sanankäyttäjän omaan harkintaan, millä tavalla hän haluaa kieltä käyttää.