Kun kävin ala-astetta, niin englanti oli käytännössä ainoa vaihtoehto ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Tosin kävin hyvin pienessä koulussa. Ilmeisesti muut vaihtoehdot olisivat tarkoittaneet koulun vaihtoa.
Ne, jotka eivät syystä taikka toisesta koulusa aloittaneet kieliopintoja englannilla, niin miksi? Ja miten nyt jälkeenpäin tuntuuko että ratkaisu oli oikea vai väärä?
Kas, enpäs tiennyt. Aikoinaan meillä alkoi englanti kolmosluokalla ja that’s it.
Sait vapaasti valita, joko englannin tai englannin.
Tuo on pienemmillä paikkakunnilla tavallista. Helsingissä pystyy yleensä valitsemaan useasta kielestä. Ranska ja saksa on tavallisia vaihtoehtoja. Joissain kouluissa on mahdollisuus myös espanjaan tai venäjään. On myös tavallista opiskella kahta A-kieltä.
Nykyäänhän homma menee niin että A1 alkaa ekalla luokalla ja valinnainen A2 kolmosluokalla. B1 ruotsi alkaa 6. luokalla jos sitä ei valittu A-kieleksi.
Siis mitä, ruotsi alkaa nykyään jo alakoulun puolella? Johan on aikoihin eletty.
Mutta muuten kuulostaa kyllä fiksulta napata joku toinen vieras kieli englannin rinnalle jo noin aikaisin, pisteet siitä päättäjille. Itselleni harmikseni omassa koulussa ei ollut mahdollisuutta edes aloittaa mitään kieltä viitosella (enkku alkoi kolmosella), vaan olisi pitänyt käydä naapurikoululla jos saksa tai ranska (tai venäjä?) olisi kiinnostanut. Käsittääkseni just yks ope per kieli ja kerättiin 3-4 koulun oppilaat yhteen paikkaan että ryhmät saataisiin järjestettyä
Sama juttu. Ei edes tarjottu valinnaisia kieliä ennen 8. luokkaa. Ruotsi tais alkaa vasta ylä-asteella.