Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkimuksen mukaan televisiointi lisäsi myös hallituksen ja opposition välisiä jännitteitä
Tiedotteessa kerrotaan, että tutkijat havaitsivat televisioinnilla olevan vaikutusta hallituksen ja opposition välisiin puhe-eroihin, mikä viittaa siihen, että televisiointi voi kärjistää kielenkäyttöä.
Itte tutkimus paljastaa että tutkijoille kävi munkki, kun kyselytunteja alettiin televisioimaan vuonna 1989, niistä televisioitiin vain kunkin kuun ensimmäisen torstain tunti. Vasta vuonna 2007 alettiin televisioimaan muiden torstaiden kyselytunnit. Joten niillä oli dataa ajalta ennen televisointia, kun osa tunneista televisioitiin ja kun kaikki tunnit televisioidaan.
Vaikka tutkimus löysi televisioinnin tuomia eroja käyttätymisessä oppositio-hallitus-akselilla, niitä ei löytynyt oikeisto-vasemmisto-akselilta.
Poissaolodataa ei ollut saatavana kuin vuodesta 2004, joten sitä on verrattu televisioinnin laajentumiseen kuun yhdestä kyselytunnista kuun kaikkiin kyselytunteihin.
Tutkimuksen päätelmä on että televisointi lisäsi yleistä jakautuneisuutta, mutta ei vaikuttanut ideologisiin- tai asiakysymyksiin. Tämän takia tutkimus, jos sen löydökset on laajennettavissa, ei näe että myös muualla maailmassa havaittu polarisaatio ei ole seurausta parlamenttien televisioinnin lisääntymisestä. Sillä huomautuksella että polarisaatio on Suomessa vähäisempää kuin vaikka Yhdysvalloissa, joten televisoinnin vaikutus voi olla pienempi.
Huomioitavaa on että koska tutkimuksen verrokkiaika on niin kauan sitten, ps ei ole tutkimuksessa mukana kun se on niin tuore tapaus. Ja tutkimus käytti käytettyjen puheenvuorojen litterointia lähteenään, joten nyanssit, jotka voi näkyä televisioissa, ei välttämättä näkyny tutkimuksessa.
Avoimuus ei aina ole välttämättä hyvä juttu. Tulee mieleen se tapaus, kun Amerikassa laitettiin julkiseksi senaatin (tai edustajahuoneen, en nyt niin tarkasti muista) äänestysten tulokset, niin edustajat alkoivat äänestämään vähemmän äänestäjiensä ja enemmän lobbareidensa etujen mukaisesti.
Ikävä kyllä en muista mistä tämän luin pitkän aikaa sitten, mutta ihan järkeenkäypäähän tuo on. Normikansalaiset eivät jaksa yksittäisten äänestysten tuloksia seurata, mutta lobbarit sitäkin enemmän ja ovat sitten haukkana vahtimassa, että taskussa olevat edustajat äänestävät kuten on pyydetty - usein kansalaisten etuja vastaan. Poliitikolla itsellään olisi kannustin äänestää kansalaisille parempia oloja tullakseen uudelleenvalituksi, mutta ei niin paljon että rahoittajien suututtaminen kannattaa.
Kyllä äänestäjien pitää nähdä millaisia päätöksiä edustajat tekevät. Jos joku on siinä esteenä, kuten tuo mainitsemasi asia, se pitää muuttaa niin että se ei ole tai yhtä hyvin voitaisiin alkaa unohtamaan koko demokratia jos sitä ei voi kunnolla hoitaa.
Enemmän avoimuutta. Kannatan jopa Radikaalia yksityisyyden puutetta yhteistenasioiden virkamiehille ja edustajille.
Kansalle taas sit päinvastoin täydellinen yksityisyys kaikessa.
Onhan sekin aikamoinen ongelma, jos ei näe mitä edustajat edes äänestää, sen lisäksi et ei tiedä mitä ne on sopinu keskenään ja etujärjestöjen kanssa.
Jees, mutta poliitikolle on huomattavasti helpompi valehdella lobbarille äänestäneensä vaikka julkisen liikenteen lakkauttamisen puolesta, kuin perustella sitä äänestäjilleen kotipaikkakunnallaan.
Ja eihän sitä nytkään tiedä mitä kabineteissa on sovittu. Poliitikot äänestää mitä lobbarit haluaa ja muuttaa sitten retoriikkansa semmoiseksi, että julkinen liikenne on sosialismia, nostaa veroja ja tekee ihmisistä laiskoja.
Vaan eipä noista voi yleispätevää lakia tehdä mihinkään suuntaan. Uskoisin kuitenkin, että salaisessa äänestyksessä edustajat noin suurinpiirtein äänestäisivät enemmän äänestäjiensä kuin lobbareiden etujen mukaan.