Lehti toisti yrityksille suunnatun katujengikyselyn epäluotettavia tuloksia kritiikittä ja jätti pois olennaisia tietoja, jotka olisivat antaneet yleisölle mahdollisuuden arvioida kyselyn luotettavuutta.
Kyselyssä jonka pohjalta Länsiväylä ja lukuisat muut lehdet rupesivat raflaavasti julistamaan “55 % pääkaupunkiseudun yrityksistä on kokenut katujengien häirintää” on lukuisia sudenkuoppia:
kyselyn linkki oli lähetetetty sähköpostitse ”noin 2 000 henkilölle kauppakamarin jäsenyrityksissä”
– Tosiasiassa kysely oli rajattu vain vähittäiskaupan, kuluttajapalveluiden ja logistiikan yrityksiin. Kysely oli lähetetty 2170 yritykselle, joista vain 62 vastasi kyselyyn. Lisäksi 11 vastausta oli saatu avoimesta verkkokyselystä, johon kuka tahansa pystyi osallistumaan.
Esim. 2018 Helsingissä on toiminut 49 066 liikeyritystä. Sinällään 62 vastausta 49 066 populaatiosta ei ole täysin toivoton otoskoko vaikka virhemarginaali kasvaakin reilusti yli kymmeneen prosenttiin. Sinällään tuollaisella otannalla “55%” voisi olla merkittävä ja suuntaa-antava tulos, mutta tutkimuksessa on paljon suurempia ongelmia kuin otoskoko, nimittäin otoksen valikoituminen:
Otos ei edusta yrityksiä Helsingissä toisin kuin lehti väittää, vaan yrityksiä jotka ovat vähittäiskaupan, kuluttajapalveluiden ja logistiikan alalla ja kauppakamarin jäseniä. Tämä on jo aika merkittävä ja tuloksiin vaikuttava rajaus.
97% vastaajakato on merkittävä. On varsin suuri riski sille että vastauksissa on vinouma jossa yritykset joilla ei aiheesta ole mitään kokemuksia ovat yksinkertaisesti jättäneet vastaamatta. Hyvä kello, paha kello, jne.
Myös päätoimittajan kiemurtelut nostattavat hieman kulmakarvoja:
Päätoimittajan mukaan otoskoko on monimutkainen tilastotieteellinen kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Toimituksilta ei voida käytännössä edellyttää otoskoon kriittistä arviointia jokaisen lyhyen kyselyuutisoinnin yhteydessä.
“Toimittajilta ei voida edellyttää työnsä tekemistä.” Toisekseen, Länsiväylän 234 sanan mittainen juttu ei mielestäni ole enää mikään “lyhyt uutisointi” jonka voi vain hutaista kasaan. Ymmärrän jos vaikkapa YLEn etusivun yläpalkin lyhyet, yleensä n. 50 sanan mittaiset päivittyvät ja/tai tarkentavaan juttuun linkkaavat nopeat päivitykset jättävät pois detaljeja ja jutun lyhyydestä varmasti lukija kyllä tajuaa ettei kaikkea ehditä käsitellä perinpohjin, mutta kyllä tuo Länsiväylän juttu on ihan kokonainen uutinen jonka takaa olettaisi löytyvän asiallinen pohjatyö.
Päätoimittaja toteaa, että Länsiväylällä ei ole tapana lisätä juttuihinsa linkkejä lähteisiin, eikä hyvä journalistinen tapa tätä edellytäkään. Tässä tapauksessa kyselyraportti löytyi tarvittaessa internetin hakukoneella.
Niin, miksiköhän. Lähteet usein pilaavat hyvän öyhötyksen. JSN voisi pohtia olisiko nykypäivän totuudenjälkeisenä aikana aihetta kiristää hyvää journalistista tapaa tämän osalta.
Aihetta sivuten, on tosiaan selvää ettei jengiytymisongelmaa tule ohittaa olankohautuksella, mutta samaan aikaan tietyn poliittisen laidan ja tiettyjen kellertävien medioiden pyrkimys lietsoa paniikkia paisuttelemalla ongelmaa täysin epärealistisiin sfääreihin ei kyllä sitä myöskään ratkaise. Mielenkiintoista, miten siltä suunnalta aina vaaditaan että tosiasioista pitää puhua, mutta sitten itse puhe ei voisi olla juuri kauempana totuudesta.
Olen fantasioinut järjestelystä, jossa vaikka tilastokeskus ylläpitäisi päivystävää statistikkoa, joka pystyisi median pyytäessä kirjoittamaan juttuun lisättävän lyhyen tilastollisen näkökulman.
Kyselyssä jonka pohjalta Länsiväylä ja lukuisat muut lehdet rupesivat raflaavasti julistamaan “55 % pääkaupunkiseudun yrityksistä on kokenut katujengien häirintää” on lukuisia sudenkuoppia:
Esim. 2018 Helsingissä on toiminut 49 066 liikeyritystä. Sinällään 62 vastausta 49 066 populaatiosta ei ole täysin toivoton otoskoko vaikka virhemarginaali kasvaakin reilusti yli kymmeneen prosenttiin. Sinällään tuollaisella otannalla “55%” voisi olla merkittävä ja suuntaa-antava tulos, mutta tutkimuksessa on paljon suurempia ongelmia kuin otoskoko, nimittäin otoksen valikoituminen:
Myös päätoimittajan kiemurtelut nostattavat hieman kulmakarvoja:
“Toimittajilta ei voida edellyttää työnsä tekemistä.” Toisekseen, Länsiväylän 234 sanan mittainen juttu ei mielestäni ole enää mikään “lyhyt uutisointi” jonka voi vain hutaista kasaan. Ymmärrän jos vaikkapa YLEn etusivun yläpalkin lyhyet, yleensä n. 50 sanan mittaiset päivittyvät ja/tai tarkentavaan juttuun linkkaavat nopeat päivitykset jättävät pois detaljeja ja jutun lyhyydestä varmasti lukija kyllä tajuaa ettei kaikkea ehditä käsitellä perinpohjin, mutta kyllä tuo Länsiväylän juttu on ihan kokonainen uutinen jonka takaa olettaisi löytyvän asiallinen pohjatyö.
Niin, miksiköhän. Lähteet usein pilaavat hyvän öyhötyksen. JSN voisi pohtia olisiko nykypäivän totuudenjälkeisenä aikana aihetta kiristää hyvää journalistista tapaa tämän osalta.
Aihetta sivuten, on tosiaan selvää ettei jengiytymisongelmaa tule ohittaa olankohautuksella, mutta samaan aikaan tietyn poliittisen laidan ja tiettyjen kellertävien medioiden pyrkimys lietsoa paniikkia paisuttelemalla ongelmaa täysin epärealistisiin sfääreihin ei kyllä sitä myöskään ratkaise. Mielenkiintoista, miten siltä suunnalta aina vaaditaan että tosiasioista pitää puhua, mutta sitten itse puhe ei voisi olla juuri kauempana totuudesta.
Hyvin kirjoitettu.
Olen fantasioinut järjestelystä, jossa vaikka tilastokeskus ylläpitäisi päivystävää statistikkoa, joka pystyisi median pyytäessä kirjoittamaan juttuun lisättävän lyhyen tilastollisen näkökulman.
Edit. Kirjain