Olen harjoitellut aasialaista tai slaavilaista tapaa olla kyykyssä, ja käyttää sitä istumisen sijaan aina välillä. Vaikeaksi sen tekee, kun on koko ikänsä istunut tuoleilla niin nilkat on sen verran jäykät että joko tuntuu siltä että meinaa koko ajan kaatua tai nilkat tuntuvat olevan tulessa. Lisäksi länsimainen vaatetus on sen verran tiukkaa, että kyykistyessä tuntuu että housut repeää.
Mielestäni tän vois opettaa lapsille jo nuorena, tai vauvathan periaatteessa osaa ton jo syntyessään, mutta “unohtaa” sen kun sille ei ole tarvetta.
Mä olen kuullut väitettävän, että tuon asennon epämukavuudelle on muitakin syitä, kuin vaan akilleenjänteiden kireys tai lihasten tottumattomuus, nimittäinkin luurangon mittasuhteiden erilaisuus.
“Slaavikyykkyhän” on esimerkiksi paljon leveämpi, kuin se, mitä Itä-Aasiassa istutaan, joka mielestäni osaltaan saattaa tukea tätä väitettä. Itsekin huomaan että helvetin leveä kyykky kantapäät maassa kyllä onnistuu, mutta jos pitäisi olla polvet yhdessä niin aika tuskaista se on.
