Espoon Otaniemessä VTT:ssä kahvipensaan soluista on tehty kahvia ja nyt tuotantoprosessi on avattu tiedelehdessä. Yritysten toivotaan innostuvan ajatuksesta.
Harmi että tätä kehitetään Suomessa, koska se on aivan satavarmaa että homma ei etene yhtään mihinkään. Ollaan keskimäärin ns. aivan vitun paskoja tuotteistamaan tai kehittämään yhtään mitään, mutta eletään edelleen siinä käsityksessä että me ollaan joku teknologian huippumaa koska Nokia oli joskus juttu
Kovan laboratoriotyöskentelyn tuloksena kahvin mauksi saadaan vuosien yrityksen ja erehdyksen jälkeen 98% aidoista pavuista paahdetun makuinen, samalla kun ruotsalainen 75% kahville maistuva korvike on jo valloittanut maailman. Kustannuksia ja markkinointia ei saada naapurin korvikkeen tasolle, ja parin vuoden päästä ruotsalaisfirma ostaa konkurssipesästä patentin itselleen.
Ja joitakin vuosia tämän jälkeen Paulig tuo markkinoille epämääräisesti kahvia muistuttavan vastaavan tuotteen, jonka markkinointi yrittää apinoida ruotsalaisen menestystuotteen ulkonäköä ja otetta, mutta epäonnistuu siinä täysin. Samalla suomalaiset kuluttajat lähinnä marisee siitä, että mitä tämmöisellä kuralla oikein tekee, kyllä sitä oikeaa kahvia pitää olla eikä mitään laboratoriokamaa.
Sitten kun ilmastonmuutos on tehnyt oikeasta kahvista harvojen herkkua ja kahvipöydissä siemaillaan lähinnä ruotsalaista laboratoriokahvia, aina muutaman kerran vuodessa jonkun pitää muistuttaa, että kahvi on alunperin muuten suomalainen keksintö. Pöydän ympärillä istuvilla välähtää mielessä pikaisesti Nokian puhelimet, UMTS, Uniper, Olkiluodon voimalan rakennusaika ja mitänäitänyton. Kun on hetki istuttu hiljaa, joku huomauttaa että onpas kiva tämä Ikean tuoli-pöytä-setti, jonka ympärillä istutaan ja siitä siirrytäänkin sitten juttelemaan lomasuunnitelmista, tai oikeastaan ihan mistä tahansa muusta millä saadaan epämiellyttävät ajatukset takaisin sinne jonnekin alitajuntaan piiloon.
Harmi että tätä kehitetään Suomessa, koska se on aivan satavarmaa että homma ei etene yhtään mihinkään. Ollaan keskimäärin ns. aivan vitun paskoja tuotteistamaan tai kehittämään yhtään mitään, mutta eletään edelleen siinä käsityksessä että me ollaan joku teknologian huippumaa koska Nokia oli joskus juttu
Kovan laboratoriotyöskentelyn tuloksena kahvin mauksi saadaan vuosien yrityksen ja erehdyksen jälkeen 98% aidoista pavuista paahdetun makuinen, samalla kun ruotsalainen 75% kahville maistuva korvike on jo valloittanut maailman. Kustannuksia ja markkinointia ei saada naapurin korvikkeen tasolle, ja parin vuoden päästä ruotsalaisfirma ostaa konkurssipesästä patentin itselleen.
Ja joitakin vuosia tämän jälkeen Paulig tuo markkinoille epämääräisesti kahvia muistuttavan vastaavan tuotteen, jonka markkinointi yrittää apinoida ruotsalaisen menestystuotteen ulkonäköä ja otetta, mutta epäonnistuu siinä täysin. Samalla suomalaiset kuluttajat lähinnä marisee siitä, että mitä tämmöisellä kuralla oikein tekee, kyllä sitä oikeaa kahvia pitää olla eikä mitään laboratoriokamaa.
Sitten kun ilmastonmuutos on tehnyt oikeasta kahvista harvojen herkkua ja kahvipöydissä siemaillaan lähinnä ruotsalaista laboratoriokahvia, aina muutaman kerran vuodessa jonkun pitää muistuttaa, että kahvi on alunperin muuten suomalainen keksintö. Pöydän ympärillä istuvilla välähtää mielessä pikaisesti Nokian puhelimet, UMTS, Uniper, Olkiluodon voimalan rakennusaika ja mitänäitänyton. Kun on hetki istuttu hiljaa, joku huomauttaa että onpas kiva tämä Ikean tuoli-pöytä-setti, jonka ympärillä istutaan ja siitä siirrytäänkin sitten juttelemaan lomasuunnitelmista, tai oikeastaan ihan mistä tahansa muusta millä saadaan epämiellyttävät ajatukset takaisin sinne jonnekin alitajuntaan piiloon.