En ole vielä edes aloittanut yrittäjyyttä ja hukun nyt jo stressiin. Tuntuu, että pitäisi tietää ihan helvetisti asioista ja etten tiedä yhtään mitään. Silmät vaan lipuu tekstiä myöten, mutta mitään ei jää päähän… No, jos tämä lanka avaa edes yhden näistä solmuista, niin hyvä.
Toimin tällä hetkellä kevytyrittäjänä ja laitoin juuri ensimmäisen laskun asiakkaalle ukko.fi asiakaspalvelun avustuksella. Oletan, että se meni oikein, mutta en ymmärrä miksi se pitää tehdä näin.
Työn laskutuksessa ei mitään ihmeellistä, mutta materiaalikuluissa kyllä. Yksityishenkilönä kun käyn ostamassa rautakaupasta tarvikkeet jotka maksoi vaikka 100€ sisältäen alvin, niin minkä takia asiakas joutuu maksamaan 100€ + 24%? Oman järjen mukaan kun alv on jo maksettu, niin eikös sen pitäisi vaan maksaa minulle takaisin tuo 100€ ja sillä selvä? Nythän siitä maksetaan alv ikäänkuin kahteen kertaan. Asiakaspalvelija vakuutti, että näin se menee, mutta en ymmärrä miksi. Osaako joku viisaampi selventää?
Otetaan vastaan myös kannustavia kommentteja yrittäjyyteen liittyen. Kauhukokemukset saatte pitää itsellänne. En halua edes kuulla, tai muuten menen takaisin töihin sinne mistä tulinkin ja hautaan nämä haaveet.
Toi alvihomma saattaa olla vähän kuin sähköoppi, että se ei vain ole konseptina yhteensopiva aivojeni kanssa. Vakka kuinka tarkkaan yritän tuon itselleni tavata, niin se ei vain mene järkeen.
Jos asiakas haluaa uuden postilaatikon ja minä käyn sellaisen ostamassa ja asentamassa, niin minkä takia se ei mene niin, että veloitan häneltä tunnin aikaani josta luonnollisesti menee vähennykset ja siihen lisäksi sen verran mitä tuo postilaatikko maksoi, jonka asiakas maksaa minulle sellaisenaan takaisin koska minä siitä olen ostaessani verot jo maksanut? Ei mene ymmärrykseen, että minkä takia asiakas joutuu maksamaan satasen postilaatikosta 124€ ja se yhtäkkiä maksoikin minulle vain 80€. Miksen vain saa omiani takaisin - sitä en ymmärrä.
Mitä yrittäjyyteen itsessään tulee, niin eniten toivoisin sitä omaa vapautta ja mielellään vähän monipuolisempaa työtä, kuin vain sitä -tun putkiasentamista mitä olen tehnyt jo vuosikaudet. Pelkään vaan on, että jos huomaan olevani vain entistä stressaantuneempi ja käyttäväni siihen huomattavasti paljon enemmän aikaa, kuin mitä nyt työntekijänä, niin sitten menen vain ojasta allikkoon. Jos tässä saakelin oravanpyörässä on juostava, niin tahtoisin edes mahdollisimman mukavan pyörän. En minä rikastua halua, vaan tulla toimeen. Jos voisin edes jotenkuten nykyiset (suhteellisen hyvät) tuloni säilyttää, niin olisihan se kiva.
Siksi, kun sen arvonlisäveron maksaa loppupelissä sen hyödykkeen viimeinen käyttäjä siitä syystä että veroa ei peritä moneen kertaan. Sinä voit myydä sen postilaatikon 80€+alv, jolloin se asiakaskin maksaa sen saman 100€ mitä sinä köyhdyit k-raudassa, mutta verottaja hyvittää sen maksetun alvin sinulle, koska et ole sen kyseisen tuotteen viimeinen käyttäjä. Järkeä tai ei, niin noin se toimii. Itsekin kyllä tuskailin aikanaan sen alvin säätämisen kanssa, mutta kun sitä on vuosia tehnyt, niin pääkoppaan on vain muotoutunut malli, että noin se toimii, oli järkeä tai ei. Ja tuon kanssa oppii kyllä elämään, ei siinä ole mitään erityisen vaikeaa, pitää vain sisäistää että homma nyt vain on näin, samalla tapaa kuin pii on 3.14jne matematiikan tunnilla.
Tuosta lopusta tunnistan kyllä itseni vuosien takaa aivan täysin. Nyt tosin olen itse taas palkkatöissä toistaiseksi kun korona ja Ukrainan sota veti tilauskirjat hieman tyhjäksi, mutta yritys on edelleen olemassa ja jos sattuisin jossain mielenhäiriössä niin haluamaan niin voisin valehtelematta esitellä itseni toimitusjohtajana. Ei muuta kuin onnea matkaan, aita ei tälläkohtaa todellakaan ole matalin, mutta jos sopiva mielenlaatu löytyy ja paineenkestoa on riittävästi, niin niitä onnistumisen tunteita ei kellokorttia leimatessa saa kyllä mitenkään aikaiseksi. Kuten todettua, tippaakaan ei kaduta, vaikka varsinkin taloudellisesti olisi varmaan pärjännyt paremmin jollain muulla tapaa. Ja toisaalta sitten tuttuja yrittäjiä löytyy, jotka ovat lähteneet siitä mitä on sattunut taskussa olemaan, osalla on vain ollut paremmin virtaa kinttaissa tai tuuria paremmin kohdallaan ja nykyään sitten kehittävät firmaansa velattomassa omakotitalossa.
Jotenkin noin se kävisikin enemmän järkeen, että merkkaan laskuun alvittoman hinnan +24% joka tekee sen 100€ mitä itse maksoin jonka asiakas sitten maksaa sellaisenaan minulle takaisin, ja jos siitä pystyn sitten vähentämään alvin myöhemmin joka tarkoittaa, että lopulta ne maksoi minulle vain 80€ ja asiakas maksoi “rautakauppahinnan” Nyt kun sitä noin koitin tehdä, niin vaikutti vain siltä, että joutuisin sitten kompensoimaan tarvikkeiden hintaa työstä saaduista rahoista. En tiedä. Pitäisi olla joku vieressä vääntämässä rautalangasta kielellä jonka viisivuotiaskin ymmärtäisi.
Saanko tiedustella minkä tyyppistä työtä olet yrittäjänä tehnyt? Tämä kyseinen asiakas, jolle kävin tekemässä pienen vesijohtojen muutostyön, sanoi soittaneensa 20 eri firmaan joista kukaan ei kerennyt tulla. Voisi kuvitella, että jos kysyntä on noin kovaa, niin voisin mahdollisesti pystyä työllistämään itseni ihan LVI asentajanakin, mutta mielummin toki tekisin kaikenlaista muutakin kiinteistönhuoltohommia tai rakennan vaikka roskakatoksia yms. Itse olen siitä hyvässä tilanteessa, että säästöjä on ihan hyvin ja yrittäjyyden aloitus ei joitakin yksittäisiä työkaluja lukuunottamatta suurempia hankintoja vaadi. Se on vain tuo tuntemattomaan hyppääminen tästä huolettomasta, leppoisesta palkkatyöstä.
Jos et ole alv-rekisterissä, niin silloin et myöskään saa alveja vähentää omista ostoista, mutta toisaalta niitä ei myöskään tarvitse tilittää mihinkään. Tuo ukko.fi nyt kuitenkin taitaa toimia niin, että nehän ikäänkuin maksavat sinulle palkkaa tekemästäsi työstä ja tuo Ukko sitten joutuu tilittämään alvit (tietyn rajan jälkeen alvirekisteriin on pakko mennä, en muista yhtäkkiä että paljonko se oli). Jolloin tuon kevytyrittäjyyden mukana tulee sitten tämmöinen pikku jekku, että sekä sinä että loppuasiakas joutuu alvit maksamaan, sikäli kun minuutin FAQ:n lukemisella nyt ymmärsin oikein.
Eli vaikka palvelu on helppo, niin sillä helppoudella on myös hintansa. Edelleen, jos meinaat itsesi hommalla elättää, suosittelen sitä osakeyhtiön perustamista ja tilitoimiston palkkaamista. Kunnan/kaupungin palveluista löytynee jonkinlainen yritysasiahenkilö, joka osaa neuvoa asiassa eteenpäin ja paikallista yrittäjäyhdistystä voi myös lähestyä että tarjoaisiko joku konsultointia kahvikupposta vastaan.
IT alan hommia on tullut tehtyä laidasta laitaan ja ajatuksissa kytee vähän toisenkin yrityksen perustaminen, jonka kautta voisi ainakin yrittää myydä huonekaluja yms kun niitä on mukava nikkaroida ihan harrasteenakin. Nörttihommissa kun ei sitä oman käden jälkeä paljon näe, kun ainoa muutos töitä tehdessä on että jossain kellarissa vilkkuu merkkivalot vähän eri tahdissa.
Sehän se. Mutta jos siinä reunalla käy ja jättää hyppäämättä, niin ainakin minulla olisi ollut sitten loppuelämän jossittelu että olisiko kuitenkin pitänyt uskaltaa. Nyt kun on lapset ja asuntolaina niin kynnys olisi paljon korkeampi kuin silloin aikanaan. Ja aina siitä pääsee pois jos haluaa, mutta tässäkin se Oy on mukava kun koko firman vastuineen voi myydä tai toiminnan muuten vain lopettaa ja pistää y-tunnuksen pöytälaatikkoon. Tuohon alkuvaiheeseen on tarjolla myös starttirahaa, sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää niin liikkeelellähtö on vähän kevyempi.
Ne käytännön hommat kyllä sitten opettaa, tähdellisin on varmaan pitää huolta kassavirrasta ettei käy niin että tänään pitäisi maksaa parin tonnin lasku ja rahat asiakkaalta tulee vasta kuukauden päästä. Etenkin isommissa yrityksissä ja julkishallinnossa maksuajat tuppaa olemaan ainakin 21 päivää netto.
Tuota koitan itsellenikin muistuttaa, että olen sitä jo niin kauan pyöritellyt mielessäni, että jos jätän kokeilematta, niin saan lopun ikäni miettiä vain “mitä jos…?” Vastaavasti jos olisin sodassa, vankilassa tms. niin vakuuttelisin itselleni, että jos/kun täältä pääsen, niin pistän kyllä oman firman pystyyn ja alan tekemään X, Y ja Z.
Tuo esineiden valmistus ja myyminen kiinnostaa kyllä itseänikin. Se on se mitä tekisin jos voisin tehdä ihan mitä vaan. En tosin niinkään huonekaluja vaan mieluiten kaikenlaisia erikoisempia mittatilaus yms. custom esineitä. Rakastaisin olla mukana toteuttamassa ihmisten hulluja ideoita. Kaikenlaiset “keksinnöt” on aina ollut kiehtovia. Parhaillaan juuri muutan vanhaa puuliiteriä lämpöiseksi työverstaaksi itselleni. Siellä kun saisi päivät puuhailla ja suunnitella, niin kyllä kelpaisi. Jos olisi isommat tilat, niin veneiden kunnostus olisi myös kiinnostavaa.