Suomalainen rasismikohu: hyväosainen, vaaleaihoinen kokoomuskansanedustaja kertoo olleensa rasismin uhri.
Päivärinnan kuvaama kokemus on toki hirveä, tuomittava ja kaikki sympatia hänelle, mutta onhan tämä nyt absurdi tilanne. Can’t make this shit up…
“Harmittaa tämä kokemani syrjintä kyllä kovasti, mutta ei niin paljoa että puhuisin hallituskumppaneitani vastaan ja vaarantaisin köyhien kyykytyksen. Mutta kovasti harmittaa kyllä. Tosi kovasti.”
Niin, nähtäksi jää, että oliko tämä hallitusyhteistyötä puoltavaa retoriikkaa (“otamme rasismin vakavasti, koska siitä on omakohtaistakin kokemusta”) vai valmisteleeko Päivärinta pohjaa äänestää hallitustovereitaan vastaan luottamusäänestyksessä (“minulla on omakohtainen kokemus rasismista, siksi en voi antaa luottamusääntäni Purralle ja/tai Rydmanille”). Veikkaan ensimmäistä, missä tapauksessa tämä on tyhjää retoriikkaa ja myös aika irvokasta sellaista.
Omalla mutulla aika kaukaa haettua, että kokoomuksella ei pitäisi puoluekuri, kun kyseessä on pääministeripuolue ja hallitusohjelma on puolueen kannattajien märkä uni.
Voihan sieltä joku tyhjä ääni tulla, kunhan on ensin varmistettu, että hallitus ei ajaudu kriisiin sen takia. Äänestihän muutama Kokoomuslainen tyhjää jo viime luottamusäänestyksessä.
Minusta tässä vaan paistaa irvokas huomion kääntäminen rasistiministereistä yleistä rasismikäsitettä kohti (“joka totta kai on kauheaa ja sitä tietenkin vastustetaan!” - koska se on niin epäkonkreettista ettei mitään tarvitse tehdä). Kuitenkin koko keskustelu on lähtenyt meidän uusien ministierien aikaansaannoksista, niin se ettei Päivärinta edes mainitse niitä on vähintäänkin hullunkurista.