Lukemisen ympärillä käytyä keskustelua siivittää yleisesti negatiivinen sävy. Otsikot julistavat nuorten lukutaidon heikkenemistä ja kauhistelevat sitä, että yhdeksäsluokkalainen ei pysty lukemaan kokonaista romaania. Kovin harvoin on kohdalleni tullut positiivista sisältöä, jossa huolipuheen sijaan kannustettaisiin nuoria lukemaan, tai suositeltaisiin nuortenkirjoja. Toisaalta lukemisen hyödyistä kertovat artikkelit eivät välttämättä kiinnostaisi tai saavuttaisi nuoria, sillä harvempi lukee edes uutisia. Pelkällä huolipuheella ei kuitenkaan saavuteta yhtään mitään, vaan tarvitsisimme yhteiskuntana enemmän ratkaisukeskeistä näkökulmaa.
Jos ongelma ei ole ilmeinen, vois arvata et sitä ei lähdetä ratkomaan. Joten “huolipuhe” tai muu tapa saada laajempi yleisö ymmärtämään et ongelma on olemassa, on välttämätön välivaihe. Kirjoituksen pehmeä ratkaisuehdotus kirjojen markkinoinnin lisäämisestä voi edistää lukemista siinä osassa kohdejoukkoa, joka on sille jo entuudestaan altistunut. Mut laaja lukemisen lisääminen vaatinee pakkolukemista. Joka on tietenkin myös hyvä tapa vieraannuttaa joku osa siitä kokonaan.
Edellinen lukemista merkittävästi lisännyt tapahtuma oli varmaan Harry Potter -kirjasarja. Joka toimi koska sen tapahtumat oli kirjojen kohdeyleisön puheenaiheena, ja niihin keskusteluihin osallistuminen vaati kirjojen lukemista. Jos puheenaiheet nyt liittyy vain lyhytvideoihin, tv-sarjoihin ja elokuviin, niiden seuraaminen on edellytys keskusteluihin osallistumiseen.
Kirjojen lukemisella on tässä kohderymässä päämäärää, yksi liittyy kirjan sisältöön. Mut se mikä auttaisi eniten kohderyhmää, on ihan lukemisen mekaaninen harjoittaminen. Jos HP:n kaltainen suosittu kirjasarja tulee taas saataville, lukeminen lisääntyy ja jälkimmäinen päämäärä lähestyy. Mut koska siihen ei voi luottaa, voisi olla välttämätöntä edellyttää edes kirjan tai kahden lukemista vuosittain.