Amerikkalaisissa teknologiapiireissä Eurooppaa kutsutaan jo ”toiseksi maailmaksi”.
– Eurooppaa pidetään yhä enemmän hyvinvoinnin museona, jossa ihmiset menevät kyllä lomalle, mutta ei maanosana, jossa on nousemassa jännittävää teknologista kehitystä tai taloudellista dynamiikkaa
Näinhän tää on viimeaikoina ollu, Yhdysvalloissa kehitetään jotain uuttaa ja eurooppalaiset keksii miten sitä säännellään. Sääntelyn luominen ei juurikaan luo työpaikkoja sääntelyelimien ulkopuolella, joten sääntelyn taloudellinen hyöty on kyseenalainen.
Artikkeli kertoo syyksi kolme asiaa; maahanmuuton ilman oletusta toimeentulotuesta, Yhdysvaltojen etäisyyden Venäjän sodasta Ukrainassa, ja Yhdysvallat on jakanu suuret valtiontuet yrityksilleen ilmastoinvestointeina.
Yhdysvaltojen ja Kiinan kilpailun välissä Euroopalle voi tulla lyhyt tikku käteen, jos Euroopan taloutta ei saada nousuun. Pelkällä sääntelyllä me ei tästä nousta.
Tässä ilmeisesti esitetään talouskasvun asettamista hyvinvoinnin edelle. Vaikka nämä kaksi mielletään kulkevan käsi kädessä, ei se läheskään aina niin mene. Onko amerikan meininki oikeasti millään lailla toivottavaa meille tänne? Onhan siellä kaiken maailman pöhinää (melkein naurahdin kun artikkelissa mainittiin rahoitusteknologia), mutta tämä pöhinä mitä ilmesimmin ei auta tavallisen tallaajan toimeentuloa. Normaalien ihmisten palkat on kuraa, asuntojen hinnat ja vuokrat on todella monen saavuttamattomissa poliittisen ja rikkaan eliitin vehkeillessä kulisseissa valta-asemiansa pönkittääkseen.
Mutta toki jos kysytään taloustieteilijöiltä, The Financial Timesiltä tai IfW:ltä, niin vastaus on selvä että kaikkipyhä talouskasvu jyrää kaiken muun edelle…
Tässä kiinnitettiin huomiota siihen miten Yhdysvaltojen talouskasvu on karannut Euroopalta. Niillä on ihan omat bileet, kun me pohditaan et mihin jäljellä olevat rahat laitetaan. Vaikka artikkeli toi esiin niitä eroja mitä asiantuntija arveli aiheuttaneen talouskasvueron, se ei tarkoita sitä että Euroopan pitäis tai edes vois nostaa oman taloutensa samoilla keinoilla.
En tiiä mikä on tavallinen tallaaja, mut jos se on vähemmän koulutettu kansanosa, sen ahdinko johtuu siitä et kehittyneissä yhteiskunnissa on yhä vähemmän niille sopivia hyvin palkattuja, tai yleensäkään palkattuja, tehtäviä. Yhdysvalloissa on palkkakuopassa myös sellaisia koulutettuja joiden ei arvaisi siellä olevan. Mut on vaikea keksiä miksi vaikka opettajien alipalkkaus olis niiden talouden menestyksen salaisuus. Enemminkin kyse on siitä et siellä pienet ja keskimääräiset palkat ei ole kehittyneet työn tuottavuuden kasvun tahdissa. En tiiä syytä sille, se on jatkunut hallinnosta riippumatta jo 70-luvulta asti. Myös monen Euroopan maan työn tuottavuus (pdf s. 12) jää Yhdysvaltoja jälkeen. Mikä lienee ollut odotettavissakin, kun artikkeli käsittelee tuottavuuseroa. Kun työn tuottavuus Euroopan maissa ei ole kehittynyt verrattuna Yhdysvaltoihin, se puhuisi sen puolesta että palkat Euroopassa pitäisi laskea Yhdysvaltoihin verrattuna. Mut koska Yhdysvaltojen palkat on jo eronneet tuottavuudesta, palkkoja ei voi mittailla samalla tavalla.
Jos normaali ihminen kuuluu sellaiseen kansanosaan jolla on joku koulutus, erotuksena tavallisesta tallaajasta, niiden tilanne ei ole samalla tavalla huono. Yhteiskunta kaipaa yhä koulutettua työvoimaa. Eikä keskituloisilla taida olla mitään kroonista ongelmaa esim. asumisen kustannusten kanssa, sitä on vain kaikkein suosituimmilla alueilla, joissa asumisesta kilpailee myös vielä paremmin toimeentulevat.
Jos me ei saada talouskasvua aikaiseksi, se vaikuttaa varmasti saatavilla oleviin palkkoihin, joka vaikuttaa ostovoimaan ja vaikka kykyyn maksaa asumisestaan. Silloin voi olla oikeasti hankalat ajat edessä. Joten vaikka talouskasvu ei varmaan kaikkipyhä ole, se on hyvin tarpeellinen.