Kirjastoa käyttää aika paljon lapset ja nuoret aina ihan päiväkoti-ikäisestä asti. Näiden kanssa on parempi kun kanniskelevat mukanaan kirjastokorttia, joka on helppo uusia tarpeen mukaan eikä sen mukana karkaa kuin sen kirjaston asiakasnumero (tai ehkä sen kortin numero, en ole katsonut mitä noissa viivakoodeissa lienee) vrt että muksu hukkaisi kelakortin tms.
Lisäksi, veikkaan kun en tiedä, tuolla säästyy siltä kirjastoltakin päänvaivaa kun ei tarvitse ihan jatkuvalla syötöllä käsitellä henkilötietoja. Plus ainakin täällä mm. kouluilla ja päiväkotiryhmillä on omat korttinsa, jota käytttävät omassa toiminnassaan sen opettajan henk.koht. kortin sijaan niin nämä hoituu siinä samalla näppärästi.
Se, etteikö näitä kahta voisi yhdistää, on sitten oma keskustelunsa, mutta sen puolesta hihasta vedetty arvaus sanoo että kirjastojen omat järjestelmät ei tue kahta eri korttityyppiä ja muutoksen tekeminen on sitten joko kallista tai toimittajasta riippuen mahdotonta.
Kirjastojärjestelmissä (tai ainakin niissä joita itse on tullut käytettyä) henkilötiedot voi teoriassa löytää millä tahansa tiedolla, joka sinne on tallennettu. Mikään ei siis estä päivänä x asioimasta henkilökortilla ja päivänä y kirjastokortilla. Omatoimisia lainausautomaatteja ei yleensä opeteta hakemaan tietoja muulla kuin kirjastokortin numerolla, eli asioinnin pitää tapahtua palvelutiskillä, jos on vain henkilökortti mukana. Pelkällä esim. puhelinnumerolla emme tietenkään mitään lainaile, vaikka sillä asiakastiedot löytyisivätkin.
ATK-kysymyshän tää luultavasti tosiaan pohjimmiltaan on, heh. Suomalaiset julkiset tietojärjestelmähankinnat, ei saatana.
Hyvä pointti toi, että erillinen kirjastokortti on tosiaan muksuille ihan järkevä. Mut henkilötietojahan niillä lienee joka tapauksessa jo, koska se kortti on henkilöity siellä kirjaston päässä ja osoitetiedot pitää antaa että saa kortin. Henkilökortin viivakoodissa taitaa tosin ikävästi olla hetu, joita on kurja pitää jossain tietokannan kulmalla vähän turhaan.
Kirjastoa käyttää aika paljon lapset ja nuoret aina ihan päiväkoti-ikäisestä asti. Näiden kanssa on parempi kun kanniskelevat mukanaan kirjastokorttia, joka on helppo uusia tarpeen mukaan eikä sen mukana karkaa kuin sen kirjaston asiakasnumero (tai ehkä sen kortin numero, en ole katsonut mitä noissa viivakoodeissa lienee) vrt että muksu hukkaisi kelakortin tms.
Lisäksi, veikkaan kun en tiedä, tuolla säästyy siltä kirjastoltakin päänvaivaa kun ei tarvitse ihan jatkuvalla syötöllä käsitellä henkilötietoja. Plus ainakin täällä mm. kouluilla ja päiväkotiryhmillä on omat korttinsa, jota käytttävät omassa toiminnassaan sen opettajan henk.koht. kortin sijaan niin nämä hoituu siinä samalla näppärästi.
Se, etteikö näitä kahta voisi yhdistää, on sitten oma keskustelunsa, mutta sen puolesta hihasta vedetty arvaus sanoo että kirjastojen omat järjestelmät ei tue kahta eri korttityyppiä ja muutoksen tekeminen on sitten joko kallista tai toimittajasta riippuen mahdotonta.
Kirjastojärjestelmissä (tai ainakin niissä joita itse on tullut käytettyä) henkilötiedot voi teoriassa löytää millä tahansa tiedolla, joka sinne on tallennettu. Mikään ei siis estä päivänä x asioimasta henkilökortilla ja päivänä y kirjastokortilla. Omatoimisia lainausautomaatteja ei yleensä opeteta hakemaan tietoja muulla kuin kirjastokortin numerolla, eli asioinnin pitää tapahtua palvelutiskillä, jos on vain henkilökortti mukana. Pelkällä esim. puhelinnumerolla emme tietenkään mitään lainaile, vaikka sillä asiakastiedot löytyisivätkin.
ATK-kysymyshän tää luultavasti tosiaan pohjimmiltaan on, heh. Suomalaiset julkiset tietojärjestelmähankinnat, ei saatana.
Hyvä pointti toi, että erillinen kirjastokortti on tosiaan muksuille ihan järkevä. Mut henkilötietojahan niillä lienee joka tapauksessa jo, koska se kortti on henkilöity siellä kirjaston päässä ja osoitetiedot pitää antaa että saa kortin. Henkilökortin viivakoodissa taitaa tosin ikävästi olla hetu, joita on kurja pitää jossain tietokannan kulmalla vähän turhaan.