Ay-liikkeen ja hallituksen yhteenotto aiheuttaa tällä viikolla harvinaisen laajoja lakkoja. Lakkojen taustalla on kyse hyvin perustavanlaatuisista erimielisyyksistä. HS käy läpi keskeisimmät kysymykset.
esim. yritystukien leikkaukset tai rikkaampien kansanosien verotuksen edes ennallaan pito
Millä tavalla nämä lisäisivät työllisyyttä?
Toki työllisyydestä on tullut joku poliitikkojen pyhä lehmä joka on itse oma tarkoituksensa. Se että kaikilla olisi töitä ei automaattisesti tarkoita että kaikki tuottaisivat arvonlisää yhteiskunnalle.
joilla työllisyys lisääntyisi ja velkaantuneisuus vähenisi
Lihavointi minun. Listan ei myöskään ollut tarkoitus olla kattava, kunhan heitin kaksi ensimmäistä jotka muistin lukeneeni, mutta tämä ei tarkoita etteikö muitakin ehdotuksia olisi ollut. Toisekseen, kuten tuossa artikkelissakin todettiin, niin siitä on aika vakavia epäilyksiä kuinka toimivia hallituksen työllisyyden lisäämiseksi ehdottamat toimet kuten esim. sosiaaliturvan leikkaaminen oikein on.
Ylipäätään niukkuuspolitiikka ei ainakaan tilastojen valossa vaikuta juuri koskaan (jos ylipäätään koskaan) lisäävän työllisyyttä, parantavan bruttokansantuotetta jne. vaan vaikutus on käytännössä täysin päinvastainen kuin mitä oikeistossa väitetään.
[…] Fiscal consolidations lead to a significant increase in extreme parties’ vote share, lower voter turnout, and a rise in political fragmentation. We highlight the close relationship between detrimental economic developments and voters’ support for extreme parties by showing that austerity induces severe economic costs through lowering GDP, employment, private investment, and wages. Austerity-driven recessions amplify the political costs of economic downturns considerably by increasing distrust in the political environment.
Ja tässä IMF:n Finance & Developmentissa julkaistusta “Neoliberalism: Oversold?”-artikkelista pätkä joka käsittelee niukkuuspolitiikan työllisyysvaikutuksia:
Austerity policies not only generate substantial welfare costs due to supply-side channels, they also hurt demand—and thus worsen employment and unemployment. The notion that fiscal consolidations can be expansionary (that is, raise output and employment), in part by raising private sector confidence and investment, has been championed by, among others, Harvard economist Alberto Alesina in the academic world and by former European Central Bank President Jean-Claude Trichet in the policy arena. However, in practice, episodes of fiscal consolidation have been followed, on average, by drops rather than by expansions in output. On average, a consolidation of 1 percent of GDP increases the long-term unemployment rate by 0.6 percentage point and raises by 1.5 percent within five years the Gini measure of income inequality (Ball and others, 2013).
Millä tavalla nämä lisäisivät työllisyyttä?
Toki työllisyydestä on tullut joku poliitikkojen pyhä lehmä joka on itse oma tarkoituksensa. Se että kaikilla olisi töitä ei automaattisesti tarkoita että kaikki tuottaisivat arvonlisää yhteiskunnalle.
Lihavointi minun. Listan ei myöskään ollut tarkoitus olla kattava, kunhan heitin kaksi ensimmäistä jotka muistin lukeneeni, mutta tämä ei tarkoita etteikö muitakin ehdotuksia olisi ollut. Toisekseen, kuten tuossa artikkelissakin todettiin, niin siitä on aika vakavia epäilyksiä kuinka toimivia hallituksen työllisyyden lisäämiseksi ehdottamat toimet kuten esim. sosiaaliturvan leikkaaminen oikein on.
Ylipäätään niukkuuspolitiikka ei ainakaan tilastojen valossa vaikuta juuri koskaan (jos ylipäätään koskaan) lisäävän työllisyyttä, parantavan bruttokansantuotetta jne. vaan vaikutus on käytännössä täysin päinvastainen kuin mitä oikeistossa väitetään.
Tässä esim. Ruotsin valtionpankin taannoisen julkaisun nimeltä “The Political Costs of Austerity” tiivistelmästä olennaisin kohta:
Ja tässä IMF:n Finance & Developmentissa julkaistusta “Neoliberalism: Oversold?”-artikkelista pätkä joka käsittelee niukkuuspolitiikan työllisyysvaikutuksia: