Otsikosta voisi saada kuvan, että kevytyrittäjä-nuoret jää kotiin jos sattuu että sataa vettä, mutta pointti on tälläkertaa niin päin että esim jäätelökioskin työntekijät jätetään sadepäivinä kotiin (ja ilman palkkaa).
Otsikosta voisi saada kuvan, että kevytyrittäjä-nuoret jää kotiin jos sattuu että sataa vettä, mutta pointti on tälläkertaa niin päin että esim jäätelökioskin työntekijät jätetään sadepäivinä kotiin (ja ilman palkkaa).
Kevytyrittäjyys on erittäin toimiva, kunhan ymmärtää mitä se tarkoittaa. Tuo tekee esimerkiksi yksittäisten työkeikkojen tekemisestä paljon helpompaa kun ei tarvitse alkaa vääntämään työsopimusta ja lähettelemään verokorttia, vaan riittää kun laittaa laskun tehdystä työstä. Samalla voi myös vähentää työhön liittyvät kulut verotuksessa normaalia paremmin.
Sen sijaan yhtään pidempiaikasemman työn tekeminen ilman työsopimusta on työntekijän kusettamista (työnantajalle sen sijaan erittäin kannattavaa).
Samaa mieltä olen että kevytyrittäjyyden erosta työsopimuksella työskentelyyn pitäisi antaa paremmin tietoa, mutta ei sitä kannata turhaan rajoittaa.
Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että kevytyrittäjyys on ihan hyvä juttu jos sen valitsee itse jahka on todennut sen omaan tilanteeseensa parhaaksi ratkaisuksi. Hälytyskellojen pitäisi soida jos työnantaja tarjoaa työsopimuksen sijaan artikkelissa mainittua toimeksiantosopparia kevytyrittäjäksi.