Olis voinu arvata et sisältövaroitukset olis ollu joutavia, mut näköjään niillä onkin mahdollisesti vaikutus. Taas yksi muistutus siitä että jos ei oikeasti ymmärrä miten asiat toimii, voi toimet kääntyä tarkoitustaan vastaan.
Sisältövaroituksilla on tarkoitus auttaa ihmisiä valmistautumaan kertomuksiin, kuviin tai kohtauksiin, jotka saattavat laukaista heissä epämiellyttäviä tunteita tai tuskallisia muistoja.
Käytäntö on sittemmin levinnyt medioihin, taiteeseen ja opetustilanteisiin erityisesti Yhdysvalloissa mutta myös Suomessa.
Meta-analyysissa kävi ilmi, etteivät varoitukset muuta tunnereaktiota sisältöihin eivätkä vähennä ahdistusta. Tutkimukset kertoivat tämän lähes yhtäpitävästi.
Sen sijaan tutkitut ihmiset kokivat stressiä saatuaan varoituksen ja odottaessaan häiritseväksi merkattua sisältöä.
Tutkimukset osoittavat, etteivät sisältövaroitukset tosiasiassa saa ihmisiä jättämään väliin teoksia tai materiaaleja.
Ongelma vaikuttaa olevan ajatus siitä että tunnereaktioita pitäisi pyrkiä välttämään. Kuitenkin normaaliin elämään kuulu myös negatiiviset kokemukset, epäonnistumiset ja huonot uutiset. Ilmeisesti alkuperäinen ajatus on ollut suojata ihmisiä materiaalilta, joka voi niitä järkyttää. Mut jos todellisuus on välillä järkyttävä, sen piilottaminen piilottaa myös todellisuuden, vois olettaa et se on vielä haitallisempaa.
Ai nekö on tarkoitettu siihen, että porukka ei kattois jotain? Ite oon aina luullu että niiden pointti on nimenomaan enemmän semmonen vastuuvapaus mahdollisesti traumaattisen sisällön näyttämisestä tuotannon puolesta. “Saattaa sisältää pieniä määriä maapähkinää” tjsp., mutta kyse vaan väkivallasta, huumeista tai tisseistä. Toisinsanoen “ei ole meidän vastuulla jos sinua häiritsee nämä asiat, ei ole meidän vastuulla.”. Mikä mun mielestä on ihan täysin loogista. Ihmiset on ihan yleensä helvetin tyhmiä.