Ymmärrän pointtisi, mutta olen eri mieltä. Olen monella tapaa itsekin ihminen jota voisi luonnehtia globalistiksi. Näen moninaisuuden kuitenkin rikkautena ja kulttuurin ja kielen typistymisen yhteen ainoaan homogeniseen maailmankieleen tai -kulttuuriin oikeastaan aika dystooppisena asiana.

Ajatus kielestä ero kansojen jakajana on mielenkiintoinen ja vanha konsepti (Babel). Siinä on varmasti peränsä. En kuitenkaan näe ongelmaa kielten moninaisuudesta tilanteessa, jossa meillä on erinäisten paikallisten kielten ohella myös yhteinen yleiskieli. Eli jonkinlainen lingua franca, jota asemaa englanti nykyään edustaa.

Koska minulle kieli on ajattelua ja kulttuuria, olen eri mieltä siitä, että yksittäinen kieli pystyy ilmaisemaan kaikkea ilmaistavissa olevaa. Samankaltaisuuksiin kielet kykenevät, mutta eivät toistamaan toisiaan sellaisinaan. Hyvä esimerkki on käännöskirjallisuus, joka aniharvoin on ilmaisuvoimaltaan sama alkuperäisellä kielellään ja käännöksen kohteena olevalla kielellä. Olen tätä mieltä jopa siinä määrin, että pidän monia käännöskirjoja omina teoksiaan, jotka ovat paitsi alkuperäisen kirjoittajansa, myös kääntäjänsä luomuksia. Hyvä käännös ei ole alkuperäistä huonompi, mutta ei yleensä myöskään sama teos, koska se saattaa ilmaista asioita tavoilla, joita alkuperäinen kirjoittaja ei ole edes ajatellut. Ja tietty tässä on keskeinen rooli myös tulkitsijalla (lukija).

Uusia sanoja syntyy ja synnytetään, se on luonnollista. Mutta tässäkin näkisin, että mitä enemmän kieliä, sen moninaisemmaksi ihmiskunnan kyky ajatella ja ilmaista itseään muotoutuu. Väitän, että esim. kreikan kielellä oli oleellinen osansa länsimaisen kulttuurin ja tiedekäsityksen muotoutumisen kannalta. Kieli ei tietty ollut tässä ainoa tekijä, mutta muodosti rungon, jonka varaan ajattelu ja vaikkapa filosofia rakentui. Ja tämähän on edelleen suodattanut satojen “kieli- ja kulttuurifiltterien” läpi nykypäivään, minkä lisäksi siihen on yhdistynyt muiden kieli- ja kulttuurialueiden ajatusperinnettä. Toki jotain vastaavaa olisi syntynyt toisessakin kieli- ja kulttuuriympäristössä, mutta ei samanlaisena. Siksi soisin, että mahdollisimman moninainen ja ilmaisuvoimainen ajattelu olisi mahdollista vastakin.