• 10 Posts
  • 114 Comments
Joined 1 year ago
cake
Cake day: June 27th, 2023

help-circle


  • Wow, your sandbox sure does sound like an exciting place! I hope life plays out so that you have the temporal resources to devote to such endeavours.

    Is it just the permeability of light (struggling with English here :) that needs to match – I mean if one was to make a series of standards with a base of some dark food colour, maybe something to slightly nudge up the density of the base, and of course known amounts of ethanol in a sane range, maybe that would make a refractometer useful here?

    I’d imagine something like that has already been thought out for red wine. Must. Research.

    Thank you for the inspiring thread :)




  • I’ll have to take a look at the U-tube concept, I might beat you to market :D

    I already have found a glass vase that’s ideal size for the floater that I have, but I’m concerned the tight tolerance of the float against the wall would also produce an error. And it still would take a good 0,2 liters to use. Sure enough, the finished product can just be enjoyed (actually only quite recently I realised that the FG sample can be quaffed :D ) but the OG sample will certainly not go back into the wort, and being T1D I shun sugary treats :P

    Good to know refractometers are not useful in the Dark Arts :D Brew shops do sell them though.


  • Well, I don’t measure it :) I’m only able to make ~21 L so I’d rather not lose the amount that would float the meter. Seriously considering investing in a refractometer that only takes a drop or two.

    There’s 4,6 kg of active malt and 1 dl of dark syrup in the yeast starter and I ferment to the bitter end, so I’ll wager it’s in the 7 % ballpark. Sahti ought to have a lot of sweetness because the fermentation is incomplete, so the caramel malt is there to compensate.




  • Impressive research there!

    I also did some googling. The production of this particular yeast was sold off to Canadian company Lallemand in 2007. It is still made at the Polttimo facility in Lahti, Finland, where Viking Malt products are also made. And this is the actual product. I use half a pack (25 g) for 21 L of beverage.

    There are Sahti brewing competitions locally and an annual Finnish championship too. To participate, one does not need to employ the traditional mashing procedure. I understand the yeast has got to be that particular stuff though. It gives the brew a banana-like sweetness.






  • tasankovasaratoArkisuomiHyvää perjantaita!
    link
    fedilink
    suomi
    arrow-up
    3
    ·
    22 days ago

    Olin kahden vaiheilla. Mettään yöksi joko paikkaan, jossa on seuraa ja telttasauna, tai omalle tontille väsättyyn majaan. Tuli jo sahtia nautittua, eli valinta rajautui siihen vaihtoehtoon, joka ei edellytä ajamista :D Kohta siis riippumattoa virittäen.






  • This comment right here, Santa Claus :D

    Thanks a ton! Makes perfect sense, this is what I will be doing from here on.

    To pay it back a bit - I have a trick that reduces the hops gunk a great deal already. Couldn’t find a pic of the product itself, but I put hop pellets in large tea infusion bags. The pic there at least shows the size. Clip the end shut with something, maybe put a glass or steel ball in there for weight if you need them to sink. I just let them float, the boil will roll them around. One bag takes only 15 - 20 g of hop pellets due to swelling, so there will be several bags in the kettle.



  • tasankovasaratoSuomiHei Jari!
    link
    fedilink
    suomi
    arrow-up
    8
    ·
    edit-2
    1 month ago

    Voe kerpä kuulkaa. Mä päädyin toimistolle tekemään lähipäivän juurikin keskiviikkona. Köröä 130 km suuntaansa lande - Tre - lande. Oli vieläpä niikseen turha reissu, että tarkoitus oli osallistua koulutukseen, jonka luulin olevan paikan päällä, koulutuspaikan osoite kun oli toisella puolen katua meidän toimistolta eikä Outlook-kutsussa ollut Teams tms. -linkkiä. Kävi sitten kuitenkin ilmi, että linkki oli vain unohtunut kutsusta. Istuskelin siis koulutuksen läppärin kanssa toimistolla ja sit takaisin kotiin ajamaan pahimpaan myräkkään. Auto on onneksi Suzukin mainio maastoihme Jimny, jolla matka kyllä taittui, mutta oli kyllä kokolailla vaativin ajosuorite mun uralla. Ensimmäinen aurattu tie tuli vastaan kilometrin ennen kotia, kiitos siitä Karhulan isännälle.

    Legendaarista matkalla nähtyä: kauris ylitti 12-tien, 10 metriä näkyvyyttä, väistetty. Volvokuski perä pimeänä, väistetty. Fiat Punto harjoittelukolmio perässä ohitti mut, respektiä reikäpäälle. Koko kylältä sähköt poikki, joka nollanäkyvyydessä vaikeutti huomattavasti oikean tienhaaran löytämistä. Muutama tuttu yksityiskohta maisemassa osui silmään, ja tiesin että nyt ollaan lähellä seurojentaloa. Ajelin hiljaa ja yritin taskulampulla ikkunasta sihtailla, missä mennään. Sitten sähköt räpsähtivät hetken päällä niin, että seurojentalon pihavalot kävivät päällä ja taas oltiin kartalla.

    Kotona en ensin uskaltanut mennä katsomaan, miten edellisviikolla rakennettu rippumattoilumaja on myrskyn vastaan ottanut. Pytinki oli kyllä insinöörin pieteetillä tehty ainakin yrittämään kestää lumikuormaa. Lopulta uskaltauduin metsään katsastamaan majan, ja sehän oli täydessä ryhdissä kunnioitettavasta lumikerroksesta huolimatta. Ajjaj. Testattua tuli ja kyllä oon polleena.

    Loppujen lopuksi mitään ei siis mennyt rikki, mutta jännää oli Jarin seurassa.