Näin kun tunnollisena työmiehenä päädyin sairastamaan vappuna niin mitäpä sitä muutakaan nuhakuumehoureissa tekisi kuin ottaisi ikean keittiösuunnitteluohjelman läppärille sohvannurkkaan auki.
Kallista lystiä se on tuolta lihapullakaupastakin. Ihan “oikeita” keittiöfirmoja en ole viitsinyt edes kysyä, hiha-arvaus on että pari-kolme kertaa ruotsalaisen aaltopahvin verran.
Koneita ei tarvi onneksi samaan palaan vaihtaa, mutta tiskipöytä, hana, kaapistot ja pöytätasot menee uusiksi kun 90-luvun rungot alkaa lahota käsiin. Nettisivun laskuri pysähtyi pyöreästi neljään tonniin ja tuohon saa laskea ainakin tonnin touhuvaraa päälle kun samalla pitää tietysti vähän jumpata vesi- ja viemäripisteitä sivuun, vähän tehdä sähköhommia, uusia osa seinästä kun vanha välitilan laatoitus ei osu uuden kaapiston kanssa kohdalleen ja muuta pientä.
Elämä on. Eikä tämä toki pelkästään omakotiasujan riemu ole, sama kai se tulee vastaan missä vain omistuskämpässä. Ja toisaalta lankomies oli kysellyt kattoremontin hintaa, siellä on viivan alla 3kymppiä.
Mutta ei tämän kummempaa tähän iltaan, mukavaa vapun jatkoa sopuleille ja muille eläjille.


Kallista on vaikka tekis miten. Jos haluaa hauskuuttaa itseään ja muita maksamiseen osallistuvia niin voi laskeskella kauanko kestää ennen kuin käyttökerran hinta painuu alle michelin tähtiä saaneen ravintolan, kebulan tai vaan makkispekkisten
5 henkisellä perheellä tuohon ei ihan hirveän kauaa mene. Ei meinaan kovin kummoiselle makkispekkisluukulle tarvi nykyään mennä että satanen pölähtää kertasyönnillä.
On se noinkin. Sit joku keksii et mennään koko porukalla ulkomaille. Lompakon kohdalta vihloo pelkkä ajatuskin